Egmontin syystalvi on ollut kiireinen ja monipuolinen, joten kiintoisaa kamaa riittää vähän joka lähtöön. Ykkösnakkina riehuu tietysti Mike Mignolan 300-sivuinen Hellboy-kooste!

Mustavalkoiseen kirjaan on koottu kolme ensimmäistä Hellboy-minisarjaa. Niissä Paranormaalin tutkimuksen ja puolustuksen toimiston palkkalistoilla oleva kivinyrkkinen pirujäbämme ottaa yhteen mm. itsensä Rasputinin kanssa. Venäläinen partaveikko ja hänen natsiapurinsa ovat manaamassa muinaisia kaaoksen lonkerojumalia takaisin maailmaan. Ragna rok tulee, oletko valmis?!

Hellboy on kaikin tavoin ihastuttavaa mytologisten kauhuainesten ja modernin asenteen yhdistelmää. Mignola on selvästi perehtynyt juurta jaksain myytteihin ja okkultistiseen kirjallisuuteen. Puhumattakaan H. P. Lovecraftista, Bram Stokerista, William Hope Hodgsonista, Clark Ashton Smithistä ja vanhoista Weird Tales -lehdistä noin ylipäätään. Hän pystyy myös vääntämään näihin lähtökohtiin aivan uudenlaista tvistiä, mikä saa kokonaisuuden vaikuttamaan ajattomalta ja tuoreelta.

Kokemuksen nostaa entistä korkeampiin sfääreihin Mignolan grafiikka, jossa on sellaista voimaa, että oksat pois. Musta ja valkoinen ovat tuskin koskaan aiemmin näyttäneet näin hyviltä! Hellboy-albumi on vuoden ehdoton sarjakuvatapaus.

Ville Pynnösen Alinka - Unikurkialan tarinoita on varmaan pisin Suomessa suoraan albumiksi piirretty sarjakuva, sillä sivuja siinä on yli 250. Hienoa, että Arktinen Banaani panostaa julkaisuohjelmassaan myös tällaiseen kamaan.

Justus Pyhähuhta on Unikurkialan taidelukion lahjakkain oppilas ja rehtorin lemmikki. Yhdistelmä, joka ei takaa hänelle laajaa ystäväpiiriä ikätovereiden joukosta. Depressiiviseen käytökseen taipuvainen poika päätyykin kymmenen vuotta vanhemman naisterapeutin sänkyyn. Mutta suhde läheisriippuvaiseen terapeuttiin tai kaveeraaminen kunnianhimoisen rehtorin kanssa eivät osoittaudu oikeiksi ratkaisuiksi.

Alinka pelaa taitavasti realismin ja yliluonnollisen välimaastossa. Justukselle unissa ilmestyvä nainen, rehtorin verinen menneisyys ja leikkimökissä vaaniva Kateus luovat kokonaisuuteen pelottavaa, epätodellista tunnelmaa. Nämä omalta osaltaan vain kasvattavat arkielämän traagisia ulottuvuuksia, ihmisissä ja ihmissuhteissa piileviä painajaisia.

Alinka tuo eteemme hienovaraisesti kauhuun vinksahtaneen maailman, jonka syövereihin uppoaa auttamattomasti. Tarina ei lähde mielen sopukoista albumin loputtua, vaan jää sinne kaivertamaan vuorokausiksi.

TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/04:ssä.