Aasian mitalla
Aasialaiset elokuvat ovat jo pitkään kuuluneet Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalien vakiokalustoon. Tällä kertaa niitä nähtiin jopa enemmän kuin monina aiempina vuosina. Yli kahdenkymmenenviiden leffan joukkoon mahtui monenlaista tavaraa animaatiosta Bollywoodiin ja laatupläjäyksistä keskinkertaisuuksiin. Kokonaissaldo jäi joka tapauksessa kirkkaasti plussalle.
Osa nyt esiteltävistä elokuvista on sittemmin saanut Suomen ensi-iltansa, ja eivätköhän ne loputkin löydy jostain päin maailmaa dvd-muodossa. Eli siitä vain Visa vinkumaan, mikäli itse festarit jäivät syystä tai toisesta väliin.
Japani
Nykyisin on trendikästä yhdistellä keskenään kolmiulotteisia tietokonetaustoja ja eläviä näyttelijöitä. Esimerkeiksi kelpaavat vaikkapa sellaiset elokuvat kuin Sky Captain and the World of Tomorrow, Enki Bilalin Immortel sekä Neil Gaimanin ja Dave McKeanin MirrorMask. Oman kortensa tähän kekoon kantaa Kiriya Kazuakin kunnianhimoinen scifi-eepos Casshern (2004).
Visuaalisesti Casshern sisältää muutamia järisyttävän upeita kohtauksia. Mestarillista värien käyttöä ja barokkisen maalauksellisia sommitelmia, joita voisi ihailla loputtomiin. Valitettavasti tämä taito on kuitenkin valjastettu kertomaan tarinaa, joka on aivan sietämätöntä huttua. Asiaa pahentaa entisestään ohjaajan käsitys, että tässä ollaan tekemässä suurta emotionaalista taidedraamaa. Ja sehän vaatii pitkäveteisiksi venytettyjä kohtauksia sekä kökköydessään mieltäraastavaa filosofointia. Nauru voisi olla herkässä, ellei tylsyys turruttaisi aivonipukoita täydellisesti.
Sekopäisessä juonessa riittää ainesosia. On dystopistista tulevaisuuskuvaa, sodan julmuutta, geneettisen puhtauden vaalimista, valtapolitikointia, tappajarobotteja sekä supervoimaisia taistelijoita. Kun ihmissolujen kloonausta (tai jotain sinnepäin...) tutkivaan laboratorioon iskeytyy ihmesalama, nesteissä kelluvat palaset heräävät henkiin ja yhdistyvät kokonaisiksi mutanttiyksilöiksi. Epäpyhät luomukset lahdataan armotta, mutta muutama näistä yli-ihmisistä pääsee pakoon ja eksyy lumisilla vuorilla sijaitsevaan hylättyyn palatsiin. Sattumalta kyseessä on entisen hullun professorin tukikohta, jossa tuhorobojen rakennuslinja vain odottaa käynnistystään! Ja pian pakolaisilla on hallussaan metalliarmeija, jolla kostaa kiusaajilleen.
Heitä vastustamaan asettuu labrajohtajan kuolleista virvoitettu poika. Sedältään hän saa lahjaksi valkoisen panssaripuvun. Ja ei kun lätkimään. Kunnes päästään niihin loputtoman pitkäpiimäisiin opetuksiin, että vihan kehät on katkaistava ja korvattava toivon sekä yhteiselon kipinällä. Sitten kaikki sotatantereen sielut jo kohoavatkin taivaisiin ja lentävät toiselle planeetalle aloittamaan elämän puhtaalta pöydältä - tai jotain.
Juupa juu. Intomieltä lisää entisestään se, että Casshernilla on mittaa kaksi ja puoli tuntia...
Takashi Miike kulkee aina omia omituisia polkujaan. Niin myös leffassa Gozu (2003), joka lähes ylitsepääsemättömistä vaikeuksista huolimatta lopulta nähtiin festivaaleilla - kiitos järjestäjien peräänantamattomuuden. Suomeen toimitetussa printissä ei näet ollut tekstitystä, joten englanninkielinen käännös jouduttiin ajamaan käsin tietokoneelta kankaalle!
Mitä ilmeisimmin kaikki yakuzat eivät ole mieleltään ihan tasapainoista sakkia. Näin ainakin päättelee gangsteripomo, joka saa erektion aikaiseksi vain työntelemällä metallikauhoja peräreikäänsä. Tasapainottomuudesta hän ei kuitenkaan syytä itseään, vaan vanhemmanpuoleista Ozakia. Tämä kun kärsii vainoharhaisista kohtauksista, joissa hyökkää vaikkapa söpöjen sylikoirien kimppuun - varmana siitä, että ne ovat erikoiskoulutettuja rikollisten tappajia. Ja sitten pekingeesi lentää niin että karva vain pöllyää.
Nuori Minami-poika saa tehtäväkseen kuljettaa veriveli Ozakin yakuzanprässäyslaitokselle hävitettäväksi. Tämä kuitenkin katoaa autosta syrjäisessä pikkukaupungissa, joten alkaa epätoivoinen etsintä. Se tuo esille todella omalaatuista populaa. Kuten majataloa pitävän mummon, joka haikailee Minamia lemmitykseen. Puolet naamastaan valkoiseksi maalanneen surkean pikkurikollisen. Ja repliikkinsä kaupan seinästä lukevan länsimaisen naisen. Kuolleista tai lehmänpäisistä ihmisistä nyt puhumattakaan...
Gozu on surrealistinen kokemus, joka edetessään muuttuu aina vain vinksahtaneemmaksi. Filmin päätöskohtaus on sitten silkkaa aivot räjäyttävää wau-kamaa. Miike rulettaa suvereenisti!
TONI JERRMANIN R&A-RAPORTTI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/04:ssä. Mukana mm. ZATOICHI, AZUMI, ONE MISSED CALL, HARD LUCK HERO, STEAMBOY, CONFESSIONS OF A CHINESE COURTESAN, BETTER THAN SEX, ADVENTURES OF IRON PUSSY, SAMARITAN GIRL, OLD BOY, MEMORIES OF A MURDER ja SAVE THE GREEN PLANET.