Ajan lyhyt historia: xeeleet

”Xeeleet - niin edistyneitä, että he saivat meidät muut näyttämään puissa-asujilta. Salaperäisiä ja vieraita kaihtavia. Eivät varsinaisesti vihamielisiä muita kohtaan; pelkästään välinpitämättömiä. Mutta jos asetut heidän tielleen, sinut pyyhkäistään pois kuin roska jumalan silmästä.”

-The Xeelee Flower -novelli, 1987

Tieteiskirjallisuuden varhaisimpiin ja useimmin käytettyihin elementteihin kuuluvat ihmiskuntaa edistyneemmät muukalaiset. Milloin marsilaiset ovat käyneet hakemassa naisia, milloin isopäiset alienit tuoneet universaalin rakkauden sanomaa. Yhtäkaikki, tuollaiset kukkoilijat on aina pistetty järjestykseen. Mutta Stephen Baxterin xeelee-universumissa on toisin.

Xeelee-sarja on parasta, mitä Baxter on saanut aikaan. Se koostuu useista romaaneista, yhdestä novellikokoelmasta ja epälukuisasta määrästä novelleja. Näissä hän rohkeasti maalaa koko maailmankaikkeutemme historian, niin menneen kuin tulevankin.

Xeelee-jatkumo lyhyesti: Ihmiskunta levittäytyy galaksiin, jonka huomaa olevan muukalaisten kansoittama - eivätkä kaikki alienit ole kivoja. Ihmiset ottavat köniin muutamilta korttelin koviksilta, kuten squemeeilta ja quaxeilta, mutta onnistuvat antamaan palautetta korkojen kera. Kaiken yläpuolella ovat kuitenkin xeeleet, jotka ovat olleet mukana kuvioissa hyvin pitkän aikaa. Heillä on omia hommiaan, eivätkä he välitä vaikka kirput hyörisivät jaloissa.

Ajan kuluessa, noin satatuhatta vuotta tulevaisuuteen, ihmiset alkavat olla voimiensa tunnossa ja päättävät ottaa yhteen xeeleiden kanssa. Ja turpaanhan siinä tulee niin, että tukka lähtee. Kaiken lisäksi käy ilmi, että xeeleillä on ollut menossa paljon merkittävämpi tappelus, jonka seurauksena maailmankaikkeus alkaa kuolla nopeammin kuin on odotettu. Kymmenen miljoonan vuoden päästä universumimme materia sellaisena kuin sen tunnemme on kadonnut.

Siis varsin synkeä tarina. Silti xeelee-kertomusten teemana on monesti ihmisen ja ihmisyyden parhaat puolet: ystävyys, rohkeus sekä tiedon ja totuuden kaipuu. Pimeimmässäkin galaktisen kuolon yössä hehkuu toivon liekki.

ANTTI OIKARISEN XEELEE-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/04:ssä.