The Grudge

- Kauna

Takashi Shimizu on näköjään ottanut elämäntehtäväkseen ohjata yhä uudelleen yhtä ja samaa filmiä. Kuten viime numeron dvd-palstallakin kerrottiin, hän teki vuonna 2000 videolle kummituselokuvat Ju-on: The Curse 1 & 2 ja muokkasi niistä kolme vuotta myöhemmin teatterileffat Ju-on: The Grudge 1 & 2. Nyt hän jatkaa kierrätystä jenkkiversiolla The Grudge. Aikamoinen saavutus. Varsinkin kun ottaa huomioon, että vaikka kaikki kopion kopiot laskettaisiin mukaan, löytyy tästä kirouskikkailusta toimivia ainesosia korkeintaan lyhytelokuvaan.

Sarah Michelle Gellarin esittämä Karen ja tämän poikaystävä ovat Japanissa asuvia amerikkalaisia vaihto-oppilaita. Karen toimii myös vapaaehtoistyössä vanhusten kodinhoitajana. Ensimmäiseksi tehtäväkseen hänet lähetetään talolle, jonka vakituinen hoitaja on kadonnut teille tietymättömille. Todellisuudessa tytön on kiskonut kämpän ullakolle pitkätukkainen nainen, joka ei osaa kammata hiuksiaan - kummitus kun on.

Paikanpäällä Karen saa kauhukohtauksia, koska talon rakenteet naksuvat. Kaapista sattuu myös löytymään oudosti tuijottava ja puhumaton pikkupoika. Siinä vaiheessa kun katonnurkasta alkaa kasvaa hiuksia, Karenilta meneekin jo taju.

Sitten siirrytään takaumaan, josta käy selville, mitä taloa asuttavalle perheelle on käynyt. Lisätasoja rakennetaan myös poliisitutkinnalla sekä asunnossa kolme vuotta aiemmin tapahtuneella tragedialla. Eikä Karenkaan toki ihan näin helpolla pääse tappavasta kirouksesta irti.

Parasta elokuvassa on pahaenteinen tunnelma, joka taitavan ohjauksen ja äänimaailman kautta rakentaa aivan mistä tahansa yksityiskohdasta uhkaavaa ilmapiiriä. Shimizu hallitsee myös pelottelun yllättävästi kuvassa vilahtavilla kasvoilla sekä hahmoilla. Pitkän päälle samojen elementtien toistelu käy kuitenkin tylsäksi, eikä kokonaisuuden kökköjä lähtökohtiakaan jaksa ihan loputtomiin sulattaa. Tässä vaiheessa henkilöiden käytöksen epäloogisuus alkaa herättää kauhun sijasta naurua. Juu-u, kyllähän pahuuden voimia paetessa paras piilopaikka on peiton alla...

On kuitenkin sanottava, että tämä amerikkalaistettu versio toimii hiukan siedettävämmin kuin alkuperäiset Japani-tuotokset. Ansio tästä kuuluu paremmille tuotantoarvoille ja henkilökehittelylle sekä juoniainesten laajentamiselle. Myös tarinan avaaminen sen saman lavastetalon ulkopuolelle auttaa asiaa. Samoin itseään toistavan kauhukuvaston hillitympi kierrätys.

Mutta hyvää elokuvaa Grudgesta ei saa edes tekemällä. Näitä leffoja on kuitenkin sen verran halpa suoltaa markkinoille, että Grudge 2:n tuotanto on jo polkaistu käyntiin. Maailmaan syntyy joka sekunti uusia teinejä, joita on kauhulla helppo kusettaa.

Toni Jerrman

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/04:ssä. Mukana mm. 2046, SKY CAPTAIN AND THE WORLD OF TOMORROW, ALIEN VS. PREDATOR, INCREDIBLES, SAW ja CATWOMAN.