Ideapajasta nousevia näkyjä
Haastattelussa Tiina Raevaara
Tarinoissa on lentäviä olentoja, koneihmisiä, väkeviä luontokuvauksia ja pinnan alla vaanivaa uhkaa. Yhtä lailla niissä voi olla painajaismaisia visioita, tuhoutunut maailma ja rivien väliin jääviä sanomattomia asioita. Tiina Raevaaran teokset ovat haastavia mutta myös palkitsevia.
Luonto huokuu ja on läsnä monessa tekstissä. Kirjailijan kanssa onkin luonteva keskustella Saimaan rannalla sijaitsevalla kesämökillä, jossa itikat, rannalla pesimispuuhissa oleva kiljuva lintu ja koira häiritsevät haastattelua toistuvasti.
Tiina Raevaara on uuden polven kirjailijoita: hän debytoi vuonna 2008 romaanillaan Eräänä päivänä tyhjä taivas ja voitti Runeberg-palkinnon vuonna 2011 novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni. Molemmat teokset rakentavat kuvaa monipuolisesta kirjailijasta, jonka kielellinen ulosanti on ilmeikästä ja lause kaunista.
Raevaaralla on yhtymäkohtia suomalaiseen spefi-skeneen, sillä hänen novellejaan on julkaistu verkkolehti Usvassa ja hänen tarinoitaan on palkittu Novan ja Portin kirjoituskilpailussa. Silti Raevaaraa ei voi lokeroida suoraviivaisen genrekirjallisuuden tekijäksi. Pikemminkin hänen tekstinsä operoivat vapaasti ja poimivat aineksia monista eri lajityypeistä. Raevaara ammentaa aiheensa alitajunnasta, painajaisten ja näkyjen maailmasta, mutta käsittelee niitä reaalitodellisuuden kulisseissa - tosina.
Symbolit ja niiden tulkinta
Raevaaran kirjoittamissa teksteissä on paljon symboleja, ja niitä on helppo lähteä tulkitsemaan vaikkapa psykoanalyysin kautta. Kirjailija itse ei kuitenkaan halua antaa valmiita tulkintamalleja eikä käytä mitään erityisiä teorioita tekstiensä taustalla.
- Esikoisromaanissani nähtiin esimerkiksi feminiininen metsä. Jokainen tulkinta on minusta hirveän arvokas, vaikka se ei vastaisi omaa käsitystäni. On hienoa, että tarinaa ylipäätään lähdetään tutkimaan näin tarkasti.
Eräänä päivänä tyhjä taivas -romaania onkin tulkittu hyvin eri tavoin. Osa lukijoista on nähnyt sen konkreettisena ydinsodan jälkeisen maailman kuvauksena, toiset taas mielenmaisemaa kuvaavana symbolisena matkana.
-Pidän itse kirjoista, jotka eivät ole helppoja, vaan houkuttelevat tulkitsemaan. Niistä ei edes välttämättä löydy mitään lopullista totuutta, mutta tekstissä on jokin juju, joka kutsuu lukijan tekemään omia päätelmiä.
Raevaara on tyytyväinen, jos hänen tekstinsä koetaan monitulkintaisiksi.
- Jos olen onnistunut sellaista kirjoittamaan, niin hienoa! Yleensä lähden kyllä kirjoittamaan konkreettista tarinaa, johon sitten ui jotain sellaista, mitä en tarkoittanut.
On myös teemoja, joihin kirjailija palaa yhä uudestaan.
- Metamorfoosi on yksi niistä. Ja suot. Linnut ja lentäminen, sota, koneihmiset. Toisaalta ne kaikki ovat vain vaiheita kirjoittajan urallani. Käytännössä elän koko ajan eräänlaisessa muutoksen virrassa.
ANNE LEINOSEN LAAJA TIINA RAEVAARA -KOKONAISUUS JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.
MUKANA MYÖS RAEVAARAN UUNITUORE NOVELLI!