Ernest Cline
Mechagodzilla vastaan Pac-Man

Anorakin almanakka kertoo: "Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä."

Ernest Cline syntyi takapajuisessa Keskilännen pikkukaupungissa uskonnolliseen perheeseen. Paikkakunnalla, jossa ruoste- ja raamattuvyöhykkeet kohtaavat. Kaupungissa oli 25 kirkkoa ja yksi kirjasto, muttei yhtään pelihallia. Tulevaisuus näytti ankealle, eikä asiaa auttanut, että poika nimettiin Muppet-hahmon mukaan.

Paetakseen arkea Ernest uppoutui ensin kuvakirjojen ja kuvitelmien pariin. Ikävuosien karttuessa kehiin kuikivat elokuvat, sarjakuvat ja scifi-romaanit. Astetta addiktiivisemman pakkomielteen tarjosivat Atari 2600 -pelikonsoli sekä Dungeons & Dragons -roolipelit.

"Nämä primitiiviset kynä-ja-paperi-simulaatiot eivät vain mahdollistaneet pakoa pikkukaupungin ahdistavasta ilmapiiristä tai tarjonneet tilaisuutta vierailla uskomattomissa fantasiamaailmoissa - niiden kautta saattoi osallistua seikkailuihin aktiivisena kokijana, sankarina. Roolipeleistä tuli nopeasti kaiken syövä intohimoni, mikä näkyi myös koulutodistuksissa. Opetukseen oli vaikea kiinnittää huomiota, kun samalla suunnitteli seuraavan viikonlopun hyökkäystä zombieiden täyttämään vankiluolastoon."

Clinen vanhemmat pitivät roolipelejä Saatanan keksintöinä, joten nuorukainen joutui salaamaan harrastuksensa heiltä. Olihan se jo 60 Minutes -televisio-ohjelmassa kerrottu: ken kerran mielikuvitusmaailmaan astuu, ei sieltä koskaan enää löydä takaisin todellisuuteen. Clinen kohdalla tämä piti jopa paikkansa. Roolipelien jälkeen vuorossa olivat videopelit.
 

TONI JERRMANIN ERNEST "READY PLAYER ON CLINE -ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.