Hell of the Living Dead
aka Virus
(USA-versio)

Ihanaa! Jo musiikista päätellen aitoa progemenoa vuosimallia 1980. Leffan aluksi näytetään still-kuvaa pahaaenteilevästä tehdasrakennuksesta, jossa tehdään jotakin perin tärkeää (myöhemmin selviää, että elokuvassa yritetään keksiä originellia ratkaisua kolmannen maailman nälänhätään). Sitten kuvaan tulee valkotakkisia tiedemiehiä Horst-viiksineen sekä piipittäviä, vaarallisilta näyttäviä koneita. Gosh! Mikähän menee pieleen? Lisää vilkkuvia valoja ja kerrassaan kuolemattomia repliikkejä: What's that? It's gone crazy! That's impossible! Use emergency power! It´s no use, sir! Oh my God!

Kuolleelta vaikuttava hiiri herääkin henkiin, menee yhden tiedemiehen suojapuvun alle ja SYÖ tämän muutamassa sekunnissa muusiksi löysän taustamusiikin ja uuh ooh -tuskanhuokausten saattelemana. Voi riemua! Pian yksi purruista tiedemiehistä on muuttunut kasvoiltaan mustaksi (onkohan tämä kannanotto) ja alkaa järsiä kollegaansa kaulasta. Yllättäen on koko laitos täynnä mustakasvoisiksi muuttuneita, hitaasti laahustavia edesmenneitä tiedemiehiä, jotka mässyttelevät kuolleiden tovereidensa suolenpätkiä nautinnollisesti ähkien. Jollakin on selvästi ongelma käsissään.

Neljän hengen SWAT-iskuryhmä lähetetään ottamaan tilanne haltuun, ja viidakossa (vasta nyt selviää, että tehdas on viidakossa) hommaan sotkeutuu neuvokas reportteri Lia kuvaajansa kanssa. Viattomia alueella eläviä sivullisia kuolee ja tiimi saa selville, että ongelmat keskittyvät viidakossa olevan kemikaalivuodon ympärille. Hauskinta hommassa on se, että tiedemiehet yrittivät ratkaista kolmannen maailman nälänhätäongelmaa pistämällä paikalliset syömään toisiaan. Homma hoitui hieman liiankin hyvin.

Luvassa on tutunoloisia kohtauksia, kun zombiet eivät ensimmäisestä laukauksesta suostu putoamaan maahan, tyhmät isorintaiset blondit kävelevät suoraan rakkaimpiensa syleilyyn syötäväksi ja iskuryhmän johtaja tuijottaa katsojaa päättäväisesti. Kamera viipyilee verisissä kasvoissa ja suolenpätkissä. Keskivaiheilla leffa harhautuu pitkäksi aikaa kuvaamaan viidakon ihmisten eksoottista elämää, kuten matojen syöntiä ja uuga-buuga -tanssahtelua. Ja onpa mukaan leikattu materiaalia jostakin ihan muusta elokuvasta, luontodokkarista tai ohjaajan ylijäämämateriaalista, ilmeisesti siksi, että leffa piti kuvata alun perin Afrikassa eikä jo otettuja kuvanauhoja haluttu heittää hukkaan.

Reportterimisukka riisuu reippaana tyttönä vaatteensa, koska hän on elänyt pakanoiden joukossa ja tuntee niiden tavat, ja maastoutuu originaalien joukkoon - S.W.A.T -tiimin jäsen sitten pilaakin tissihommat loppuleffasta pyytämällä rouvaa pitämään vaatteet jatkossa päällä. Mutta ohjaaja on näköjään myös halunnut ottaa kantaa, ja siksi mukana on myös kohtauksia, jossa kansainvälinen yhteisö pohtii maailmanloppua ja etsii keinoja ongelman ratkaisemiseksi.

Zombie-osasto on asianmukaista: mukavan jäykkää kävelyä, hirvittäviä irvistyksiä, oksentelua, nautiskelevaa mässytystä sekä autenttista simmut ammosellaan kiljumista. Koska zombiet ovat verkkaisia, voi niitä myös tappaa mukavia jutustellen. Ennen kaikkea nostalgiaa uhkuva teos, joka soveltuu hyvin hupiosastolle iltojen ratoksi. Kannattaa varata riittävästi syötävää ja kärsivällisyyttä mukaan.

Leffan ohjaajana on Bruno Mattei, joka on ohjannut lukuisia exploitaatioelokuvia, mm. naisvankilaan sijoittuvia Emanuelle-elokuvia sekä zombie-pläjäyksiä. Joissakin lähteissä tätä Hell of the Living Dead -leffaa kutsuttiin hänen vähiten suosituimmaksi elokuvakseen. Syynä todennäköisesti älytön harhailu asian vieressä. Jonkinmoinen skandaali nousi aikoinaan elokuvassa käytetystä Goblinin musiikista, jota oli käytetty myös vuoden 1981 Romero-leffassa Dawn of the Dead. Tekijöillä oli riitaa siitä, oliko Matteilla lupaa musiikin käyttämiseen.

Ei pätkä huono ole, vaan vauhdikas ja humoristinen välipala zombie-leffojen ystäville.

Leffa •••
Kuva ••
Lisät •

Extrat ovat kyllä surkeat. Eikä ole saatavissa tekstityksiä englanniksi, joka on toiskielisille kyllä helpottava tekijä, mutta tässä zombie-leffassa on niin vähän puhetta, että ei olekaan tarpeen tekstittää kaikkia aargh! ja mums! -reploja

Anne Leinonen

DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/09:ssä. Mukana mm. The Fifth Cord, The Living Dead at Manchester Morgue, The Devil´s Hand, The Brain that Wouldn´t Die, Femalien, Aswang, Thriller – a cruel picture, Kitaro, Murder Party, Underworld 3: Rise of the Lycans ja Outlander.