Tiina Raevaara
Eräänä päivänä tyhjä taivas
(Teos)
Tähtivaeltajaan kirja-arvosteluja tekevältä Tiina Raevaaralta on ilmestynyt kiehtova esikoisromaani. Eräänä päivänä tyhjä taivas on periaatteessa postapokalyptinen selviytymistarina, mutta käytännössä teos kutoo vertauskuvallista sisäavaruusmatkaa, jossa satujen kuvasto yhtyy alitajunnan alkemiaan.
Nimettömäksi jäävä naiskertoja vaeltaa ydinsodan tuhoamassa, mustan pilven varjostamassa maastossa kohti kotiaan. Ohi vanhan miehen vartioiman portin, läpi hämärän metsän, tyhjän taivaan alle, toiselle puolelle. Puiden ympäröimällä aukiolla sijaitseva kotitalo paljastuu hyvin toisenlaiseksi kuin hänen vähäisissä, kätketyissä muistikuvissaan.
Vaihtelevista materiaaleista koottu talo kohoaa pilviä kohti kuin sairaaksi vääntynyt sieni, jossa ei ole minkäänlaista symmetriaa. Sen sisäinen geometria heijastelee ulkoista kaoottisuutta; kummasti kääntyileviä käytäviä, ikkunattomia huoneita, lukittuja ovia, merkitsemättömiä reittejä.
Ja kaiken tämän päälle 19 samankaltaista veljeä sekä pelon kalvama, ankara isä. Omassa talossaan, pystyttämiensä muurien suojassa, yksinvaltiaana, muttei sittenkään turvassa. Missä äiti?
Romaanin omintakeinen kuvasto kutkuttaa ja koukuttaa. Sen unenomainen, surulla ja ahdistuksella sivelty kerronta kiertyy vääjäämättömästi kohti painajaisen arvoituksellista ydintä. Monitasoisilla merkityksillä ladattua kirjaa onkin lähes mahdotonta laskea kesken käsistään.
Raevaara kirjoittaa tiiviiksi puristettuja, tehokkaita lauseita. Tekstin luomaa poljentoa tukevat lyhyet, vain muutamaan sivuun leviävät luvut. Kirjan kertoja tarttuu hajuihin, tuntoihin ja näköaistin välittämiin pieniin yksityiskohtiin. Luotu vaikutelma hyökyy lukijan ylitse ja ottaa tästä tiukan niskalenkin.
Temaattisesti romaani käsittelee mm. sellaisia vähemmän kepeitä aiheita kuin kuolemaa, syntymää, valtaa, vihaa, kaipuuta ja pelkoa. Symboliikkaa ei kuitenkaan sovi tässä käydä sen tarkemmin purkamaan, sillä teoksen tarjoilema kokemus on hyvin henkilökohtainen. Niinpä kirjaa kannattaakin lähestyä mahdollisimman puhtaalta pöydältä.
Hieman tosin mietityttää, olisiko romaani ollut parempi ilman osioita, joissa tapahtumat kytketään suoraan lähitulevaisuudessa käytävään suursotaan. Nämä tavanomaisemmat, jopa osoittelevat jaksot kun syövät niin tunnelmaa kuin omaehtoista tulkintaakin.
Muistojen sokkeloisilla käytävillä odottaa monta valhetta ja yllätystä.
Toni Jerrman
KIRJA-ARVIOT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/08:ssa. Mukana mm. Marko Hautalan Itsevalaisevat, P. A. Mannisen Kapteeni Kuolio ja Suomen salainen kuningas, Pekka Halosen Peuraheimo, Pasi Karppasen toimittama Hekuman huipulla, Kirsti Ellilän Outoa rakkautta, Italo Calvinon Koko kosmokomiikka, Norman Spinradin Rautainen unelma, Patricia A. McKillipin Basiliskin laulu, Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme, Robert Silverbergin Kuningas Gilgameš, Sjónin Argon lastu, Marcus Sedgwickin Miekkani laulaa, Michael Scottin Kirjanvartija ja Melissa Marrin Ilki ihana.