Sarjakuvavuosi 2012 Amerikassa
Viimevuotinen sarjakuvakatsaus paisui 23-sivuisena yli kaikkien äyräiden. Tänä vuonna maltti ja kohtuus ovat valttia.
Vuoden 2012 järisyttävin veto oli DC:n Before Watchmen -setti. Monet pitivät Alan Mooren ja Dave Gibbonsin klassikolla ratsastamista pyhäinhäväistyksenä, mutta todellisuudessa idea synnytti useita vinkeitä sarjakuvia.
Eivätkä mielenkiintoiset uutuudet lopu Vartijat-hahmojen kierrätyksen. Paha olisi elää ilman Sami Makkosen taiteilemaa Deadworld-minisarjaa, China Miévillen käsikirjoittamaa Dial H:ta, Bryan Talbotin luomaa Grandvillea tai Richard Corbenin kauhutrippejä.
Ja vaikka moni harrastaja onkin siirtynyt yksinomaan kokoelma-albumien ostajaksi, lehtimyynti on se, joka yhä ratkaisee kunkin sarjan menestyksen ja elinkaaren.
DC – Vertigo
Ainakin näin ulkopuolisen silmin DC:n aikuissarjakuvan lippulaiva, Vertigo, näyttäisi olevan suoranaisen alasajon kohteena. Aiemmin sellaisia klassikoita kuin Sandman ja Lucifer julkaissut linja on viime vuosina kutistunut silmissä. Uudemmista suosikeista lähikuukausina ovat päättyneet sekä Scalped, DMZ, Sweet Tooth että Northlanders.
Jopa kestohitti Hellblazer on saanut kenkää 300 numeron jälkeen. Tämä on erityinen sääli, sillä Peter Milliganin käsikirjoittama ja Giuseppe Camuncolin, Stefano Landinin sekä Simon Bisleyn kuvittama nelivuotinen loppurupeama on ollut parasta Hellblazeria kautta aikojen. Ketjussa polttavan katumaagikon ystävät joutuvat jatkossa tyytymään persoonattomaan, koko perheelle sopivaksi muokattuun Constantine-lehteen.
Jatkuvajuonisten Vertigo-lehtien listoilla keikkuvatkin enää korkeatasoinen The Unwritten sekä kehnot Fables ja American Vampire.
Muiden ikävien uutisten ohessa myös minisarjojen tarjonta on kaventunut – vuonna 2012 tätä herkkua oli tarjolla vain häviävän pieni määrä. Omaa karua kieltään kertoo sekin, että Vertigon kantaviin voimiin alusta asti lukeutunut päätoimittaja Karen Berger on ilmoittanut luopuvansa pestistään maaliskuussa 2013.
Mitä kivaa Vertigon vuosi 2012 sitten tarjosi lukijoille?
Uuden Meksikon kuvernööri Arcadia Alvarado halajaa Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi. Hänellä on kuitenkin esteitä ylitettävänään. Ensinnäkin hän on nainen ja latino. Mutta mikä vielä pahempaa, hän kuvittelee joutuneensa ufojen kaappaamaksi. Ja jos tämä tieto karkaa julkisuuteen, voi presidenttihaaveet unohtaa.
Erikoinen kokemus saa Alvaradon kuitenkin tavoittelemaan virkaa entistäkin kiihkeämmin, sillä hän uskoo pienten harmaiden miesten suunnittelevan Maapallon valloitusta. USA:n johtajana hänellä olisi hyvä asema pistää kapuloista hankkeen rattaisiin.
Paul Cornellin kirjoittama ja Ryan Kellyn piirtämä Saucer Country on herkullinen yhdistelmä ufo-mytologiaa ja reaalipolitiikkaa, kuin Salaiset kansiot kohtaa West Wingin. Lentävistä lautasista ja niihin kytkeytyvistä villeistä salaliittoteorioista riittää ammennettavaa, mutta sarjan mieleenpainuvimmat ulottuvuudet liittyvät poliittisen pelin raadollisuuteen. Murhayrityksen kohteeksi joutuminen ja huhut ex-aviomiehen väkivaltaisesta käytöksestä tekevät gutaa gallup-tuloksissa – silloinkin kun totuus on jotain aivan muuta.
Tällä kaavalla olisi kuvitellut homman toimivan, mutta DC:llä oltiin toista mieltä. Niinpä Saucer Country päättyy vain 14 numeron jälkeen. Piti tulla pipari, tulikin potku persuuksille.
Grant Morrisonin käsikirjoittama ja Sean Murphyn piirtämä Joe the Barbarian (TV 1/11) oli yksi vuoden 2010 parhaista sarjakuvista. Nyt Murphy on pistänyt pihalle itse juonimansa Punk Rock Jesus -minisarjan. Sen premissi on mitä nerokkain.
Tositelevisio-ohjelmat ottavat harppauksen kohti taivasta, kun mediaimperiumi väittää kloonanneensa Jeesuksen Torinon käärinliinasta saadusta dna:sta. Uuden messiaan äidiksi valitaan nuori neitsyt, joka ei tajua millaiseen giljotiiniin on päänsä pistänyt. Kristuksen syntymää ja kasvua seuraava J2-projekti on joka tapauksessa hitti, joka kerää tv:n ääreen päivittäin kolme miljardia ihmistä.
Kaikki eivät kuitenkaan katso keinotekoista toista tulemista hyvällä silmällä. Niinpä uusi Jeesus ja hänen angstinen äitinsä elävät käytännössä vankeina mediayhtiön linnoitetulla saarella. Skidille pakkosyötetään uskonnollista dogmaa Raamatun sananmukaisesta totuudesta ja hänen omasta jumalallisesta asemastaan. Samalla tv-yleisölle esitetään Jeesus-pojan suorittamia lavastettuja ihmeitä. Kansalle on annettava, mitä kansa haluaa.
Kompleksisia henkilöhahmoja sisältävä sarja kehittyy kuuden numeron aikana moneen kiehtovaan suuntaan. Satiirin säilä ruoskii armotta niin uskonnollista hurmahenkeä, sokeaa idealismia, tv-viihteen aivottomuutta kuin ahneuden kulttuuriakin. Hienon kokonaisuuden kruunaa Murphyn tymäkän dramaattinen piirros, joka pääsee mustavalkoisena parhaiten oikeuksiinsa.
"Seteleissämme oleva maininta Jumalasta todistaa, että Hän on siunannut Yhdysvallat maailman tärkeimmäksi valtioksi!"
TONI JERRMANIN JULMETUN LAAJA JA ASIANTUNTEVA SARJAKUVAVUOSIKATSAUS JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Vuosi 2012 Top 10 sarjakuvat
• Deadworld: War of the Dead
• Dial H
• Fatale
• Grandville: Bête Noire
• Happy!
• Hellblazer
• The Manhattan Projects
• Rorschach
• The Unwritten
• Xombi