Ydinsota, uhka vai mahdollisuus? Vaikka jokainen järjellä varustettu yksilö kallistuu ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan, ovat tieteiskirjailijat kehitelleet joukkotuhon ympärille toinen toistaan mielikuvituksellisempia fantasioita.

Kylmän sodan hyytämällä 1950-luvulla säteilyn pelättiin synnyttävän hirviöitä – kuten jättiläishyönteisiä, mutantteja ja kommunisteja. Populaarikulttuurin ylikuumenneessa kuvastossa radioaktiivisuus tuotti jopa supervoimia.

Vielä 1980-luvulla Mad Max ja hänen lukuisat halvat klooninsa käyttivät ydintuhon jälkeisiä maisemia lähinnä pullisteluun. Näissä miehisissä voimafantasioissa yksinäiset sudet olivat ykkösiä – heillä oli eniten bensaa, koleimmat kuteet ja tylyin asenne.

Suursodan uhka väistyi niin maailmasta kuin scifistäkin, kun itäblokki romahti. Tuholla herkuttelijoiden päiväunissa punakoneen syrjäyttivät avaruuden muukalaiset, hullut uskovaiset ja kävelevät kuolleet.

Tietokonepelien sankarit tarvitsevat kuitenkin ehtymättömästi uusia temmellyskenttiä. Niinpä on vain luonnollista, että vanhatkin visiot kelpaavat kierrätettäviksi. Kuten se paljon parjattu ydinsota.

Mutta kuinka ihmeessä markkinoida kylmän sodan epärealistinen käsitys sivilisaation tuhosta 2000-luvun valistuneelle pelaajalle?

No tietenkin juuri sellaisena kuin se oli.

Laskeuma tulloo

Scifin kultakautta hallitsi kaksi vastakkaista suuntausta, optimistinen ja pessimistinen. Tekniikan nopea kehitys lietsoi vahvaa uskoa tulevaisuuteen. Aurinkoisissa tarinoissa autot lensivät, kotirobotit ahersivat ja uljaat avaruuskapteenit risteilivät kiiltävillä aluksillaan pitkin poikin aurinkokuntaa. Toivottomissa visioissa ydinsota nähtiin puolestaan väistämättömyytenä – epäselvää oli vain sen ajankohta. Lisäksi valkokankaan vainoharhoissa ilkeät muukalaiset soluttautuivat tavallisten ihmisten nahkoihin ja aivopesivät kansalaiset tunteettomiksi kolhoosikollektiivin osasiksi.

Fallout-pelisarja leipoo näistä aineksista kiehtovan vaihtoehtohistorian, jossa kylmä sota ei koskaan loppunut. Pelisarjan maailmassa 1950-luvun perhearvot säilyivät ja tieteellinen utopia toteutui, mutta kommunistijahdit ja vainoharha juurtuivat yhä syvemmälle.

Konservatiivinen auvo ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti. Vuonna 2066 kilpailu luonnonvaroista pakotti Kiinan valtaamaan Alaskan, mikä johti tuhoisaan ydinsotaan.

Osa amerikkalaisista pelastui, kiitos maanalaisten ydinsuojien, joiden turvissa saattoi elää sukupolvien ajan. Juuri tällaisesta holvista käynnistyy pelin tarina noin sata vuotta myöhemmin.

PETRI HILTUSEN HUPAISA JA INFORMATIIVINEN FALLOUT-ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.