Juha-Pekka Koskinen
Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään
(Karisto)
Kolme historiallista romaania julkaissut Juha-Pekka Koskinen on kirjoittanut jo pitkään novelleja, joista osa on nyt julkaistu kokoelmana. Teos sisältää kaikkiaan 12 tarinaa, joista osa on aiemmin nähty mm. kotimaisten sf-lehtien sivuilla.
Kirja jakautuu kolmeen otantaan sen mukaan, tapahtuvatko novellit menneisyydessä, nykyisyydessä vai tulevaisuudessa. Ehkäpä hieman yllättäen vahvimmaksi osioksi nousevat nykypäivään sijoittuvat tarinat, ja niistä erityisesti lakonisen nasevaa dialogia laukovat maaseutukuvaukset.
Paholainen on vinkeä visio tuulitakkisesta Pirusta, joka nousee päivänvaloon Virtasen Matin omakotitalon öljysäiliön täyttöluukusta. Siinä sitä sitten kahvitellaan ja jutellaan lämpöpolttimen toiminnasta sekä kaatuneesta aidasta. "Oli se vähän lahokin jo. Pötköllään oli kun tulin töistä." Lähes yhtä absurdisti suomalaiskansallista mielenlaatua peilailee Kaatomestarit. Tarinassa itsepäinen isäntä ei suostu ottamaan kuuleviin korviinsakaan epäilyjä, että ojat olisi kaivettu väärin, vaikka kellari ja pihamaa täyttyvät joka kevät vedestä. "Se on herrojen vouhotusta koko kuivat jalat."
Teoksen niminovelli Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään on osuva kuvaus pakkomielteisestä kirjoittajasta, joka turhaan potkii kustannusmaailman lainalaisuuksia vastaan. Tarina osuu taatusti monenkin julkaisukynnyksen kanssa kamppailevan tekstinikkarin mielenmaisemaan. Valitettavasti vain kerronnan terä uuvahtaa pahasti loppua kohden.
Koskisen vahvuuksia ovat vangitsevan dialogin ohessa lähes myyttisiä tunnelmia luova miljöökuvaus sekä rikas, kutakin tarinaa tukeva kielellinen paletti. Tästä käyvät hyvinä esimerkkeinä kaikki Eilen-osion tekstit. Kuten Kaunis Abaddon, jossa kiertävä taikuri ja hänen ruma narrinsa esittävät sirkustemppuja ruumiiden täyttämän rauniokaupungin helvetillisissä kulisseissa. Tai Tähtivaeltaja 1/2005:ssäkin julkaistu Ääriviivaton, jonka Viiltäjä-Jack-versiossa on tyyliä ja tasoja vaikka muille jakaa.
Kokonaisuuden heikoimmat lenkit kaatuvat kaikki tieteiskirjallisuuden syliin. Paimentamisen sietämätön keveys on asiallisista yhteiskunnallisista pohdinnoistaan huolimatta kliseinen ja raivostuttavan tyhmä. Lähtökohdaltaan mainiota uskontosatiiria Lehmän paluu häiritsee puolestaan liiallinen venytys ja lepsu toteutus.
Scifi-tarinoista plussan puolelle jääkin vain kirjan päättävä Uneton vankilassa. Sen kylmässä perusasetelmassa sekä päähenkilössä on silmiin pistävää intensiteettiä, koko ajan tiiviimmäksi käyvää neuroottisuuden kierrettä.
Juha-Pekka Koskisen novellikokoelma on hyvä osoitus siitä, että genreaidat eivät kahlitse kunnianhimoista kirjailijaa. Perisuomalaisesta maaseuturealismista on aivan mahdollista siirtyä fantastiseen ajattomuuteen ja teknologian muovaamaan tulevaisuuteen yhden ainoan kirjan sisällä.
Toni Jerrman
KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/07:ssä. Mukana mm. Edgar Allan Poe, Jonathan Carroll, Staffan Bruun ja Robin Hobb.