Emmi Itäranta aikoo kirjoittaa seuraavan romaaninsa yhdellä kielellä
Sanoja, lauseita, katkelmia, tarinoita. Tekstiä pyörii kaikkialla Emmi Itärannan ympärillä, aina. Muistikirjassa laukun taskussa. Tietokoneen nielussa. Asunnon ilmassa kotona Canterburyssa. Päiväjärjestyksessä lähes joka päivästä on varattu pala kirjoittamiselle.
Kirjoittaminen ja sen avulla syntyvät maailmat ovat hallinneet tämän kevään esikoiskirjailijan elämää jo vuosia, vaikka lukijoille Itäranta on uusi tuttavuus. Esikoisromaani Teemestarin kirja (alkuperäiseltä nimeltään Veden muisti) voitti viime kesänä Teos-kustantamon järjestämän scifi- ja fantasiaromaanikilpailun. Sittemmin kirja on kerännyt suitsutusta niin lehdissä kuin kirjallisuusblogeissakin.
Vielä viime keväänä Itäranta oli samassa tilanteessa kuin lukuisat muut suomalaiset kirjoittajat: romaanikäsikirjoitus oli valmis, mutta kustantajaa ei tahtonut löytyä. Kirjoittaminen tuntui samaan aikaan tärkeältä - ja turhalta. Tai ei ehkä sentään turhalta. Pikemmin merkilliseltä: kirjoittaminen vei paljon aikaa, mutta mihin se oli johtamassa? Eikö mihinkään?
- En kuitenkaan voisi olla kirjoittamatta, vaikka kukaan ei koskaan lukisi tekstejäni, Itäranta sanoo.
Nyt lukijoita on. Tämän jälkeen on helpompaa antaa aikataululle lupa muovautua tekstin ehdoilla.
- Olen järjestänyt muun elämäni pitkälti kirjoittamisen ympärille. Teemestarin kirjan aikaan tein vain tilapäistöitä, ja nykyisin minulla on yliopistolla puolipäiväinen työ, jotta voin kirjoittaa iltapäivisin. Ihanteellisessa tilanteessa pystyn käyttämään tekstin tuottamiseen muutaman tunnin joka päivä. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa, mutta pyrkimykseni on, ettei minun tarvitse lakata kirjoittamasta niin kauan kuin kädet liikkuvat.
Dramaturgista tuli prosaisti
Kirjoittaminen vei tamperelaisen Itärannan Canterburyyn Isoon-Britanniaan alun perin jo 1990-luvun lopulla. Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta opiskellut Itäranta lähti vaihto-opiskelijaksi Kentin yliopistoon. Myöhemmin hän palasi Suomeen, valmistui filosofian maisteriksi, hylkäsi tutkijan uran vaihtoehtona ja teki sekalaisia teatteri- ja kirjoitusalan töitä muun muassa TV2:n dramaturgina ja Pyynikin kesäteatterin tiedottajana. Lisäksi hän ohjasi lyhytelokuvan, dramatisoi Neil Gaimanin novelleja teatteriesitykseksi tamperelaiselle Tukkateatterille ja mietti, mitä tekisi elämällään.
Kirjoittaisi.
Mutta esimerkiksi dramaturgina ei ole helppo saada vakitöitä Suomessa.
MARIKA RIIKOSEN LAAJA EMMI ITÄRANTA -ESITTELY JA -HAASTATTELU JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ: TÄHTIVAELTAJA 2/12