Interstellar

Jos elokuvan mitaksi kellottaa reilusti yli kaksi ja puoli tuntia, sietää lopputuloksen olla todella hyvä. Alkuun vaikuttaa siltä, että Christopher Nolanin Interstellar täyttää tämän vaateen – siitäkin huolimatta, että sen premissiin on ujutettu myös järjenvastaisia elementtejä.

Maapallolla menee huonosti, kun luonto on lyönyt pisteen ihmiskunnan kerskakulutukselle. Ruuasta on pulaa ja taudit ovat tappaneet useimmat viljalajikkeet. Tuhoisat pölymyrskyt vaivaavat Yhdysvaltoja 1930-luvun tyyliin. Silti entinen sukkulalentäjä Cooper (Matthew McConaughey) yrittää pitää tilaansa pystyssä isänsä ja kahden lapsensa kanssa.

Perheen elämä mullistuu, kun he saavat painovoiman avulla lähetetyn salaperäisen viestin toisesta ulottuvuudesta. Se johtaa Cooperin Nasan salaiseen tutkimuslaitokseen. Muukalaisolennot ovat avanneet Saturnuksen tietämille madonreiän, joka johtaa toiseen galaksiin. Löytyisikö sieltä uusi kotiplaneetta ihmiskunnalle?

Tyttären vastustelusta huolimatta Cooper lähtee tutkimuslennolle, joka venähtää Maapallolta katsottuna vuosikymmenten mittaiseksi mustan aukon läheisyyden vuoksi. Kohteena on kolme planeettaa, joiden asuinkelpoisuus tulisi selvittää.

Interstellar lähestyy aihepiiriään monesta kulmasta. Tieteen merkitystä sekä ihmisten tarvetta levittäytyä Maapallon ulkopuolelle korostetaan useaan otteeseen. Myös avaruuslennoissa, -varusteissa ja -aluksissa panostetaan realistiseen tyyliin – sf-elokuvissa yleensä käytettyjen steriilin valkoisten ympäristöjen sijaan Interstellarin lavasteissa näkyy käytön ja kulumisen aiheuttamia arkisia jälkiä.

Erityismaininnan ansaitsevat filmin innovatiivisesti designatut ja valloittavalla luonteella varustetut robotit, joissa on ainesta klassikkohahmoiksi.

Toisaalta mukana on rutkasti huuhaata eteerisistä valo-olennoista ja rakkauden voimasta, joka ylittää ulottuvuuksien rajat. Varsinkin elokuvan viimeisen puolen tunnin aikana tätä psykedeelistä patetiaa hierotaan katsojan naamaan sellaisella antaumuksella, että yökötysreaktioilta on mahdoton välttyä. Sääli, sillä tätä ennen filmin inhimilliset tragediat ovat pysyneet hyvin tasapainossa tiukkojen vaaratilanteiden sekä ihmisyyden pohdintojen kanssa.

Interstellar on kunnianhimoinen yritys tehdä asiallista tieteiselokuvaa, joka tarttuu merkittäviin kysymyksiin. Lopullisilla ratkaisuillaan se kuitenkin kaivaa maata pahasti omien jalkojensa alta. Nolanista ei ole Stanley Kubrickiksi, vaikka hän itse niin kuvittelee.

Toni Jerrman - 3 tähteä

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Sin City 2: A Dame to Kill For
Dracula Untold
The Hunger Games: Mockingjay, Part 1
The Maze Runner
The Tale of the Princess Kaguya
The Kingdom of Dreams and Madness

"Totoro rulaa, eikä lentokoneista tule pulaa!"