Jaakko Ahosen käsikirjoittama ja Lauri Ahosen kuvittama Pikku Närhi (Egmont) vetää jalat alta. Täysin takavasemmalta saapunut tuhti teos on yksi kaikkien aikojen komeimpia kotimaisia sarjakuvia. Tässä tuotteessa silmä lepää, sillä Ahosten veljesten rinnalla kalpenevat monet ulkomaiset kuuluisuudetkin. Jos Pikku Närhestä ei tule kansainvälistä hittiä, niin todellisuudessa on jotain pahasti vinksallaan.
Surumielinen närhenpoikanen asuu vuoteenomana makaavan äitinsä kanssa kalseassa talossa, jonka ovet on teljetty ja ikkunat naulattu umpeen. Seiniltä häntä tuijottavat vanhempien sukupolvien jäyhät muotokuvat sekä neuvokkaan hämähäkin silmät. Poikaa vaivaavat öisin painajaiset, jotka ovat lähtöisin äidin tarinoista talon ulkopuolella vaanivista Pahoista Närhistä. Nämä kuulemma vain odottavat tilaisuutta päästäkseen nokkimaan silmät Pikku Närhen päästä.
Synkkää tragediaa huokuva sarjakuva rakentaa vahvoja tunnelmia alakulosta kauhuun ja epätoivosta vainoharhaisuuteen. Ken kerran on joutunut pelkojensa vangiksi, ei enää koskaan saa vapautusta harhojen ikeestä. Tuomio on ikuinen.
Hurmaavan tarinan nostaa lopulliseen arvoonsa järisyttävän upea taide sekä elokuvallinen kerronta. Tämä on parhautta, jota ei sanoilla pysty kuvailemaan.
Pikku Närhen ohessa Egmontin syksyn toinen ylläri on brasilialaiskaksosten Fábio Moonin ja Gabriel Bán Daytripper. Kyseessä on indie-tyylinen sarjakuvahelmi, joka käsittelee supersankarien konfliktien sijasta ihan vain tavallista elämää ja kuolemaa. Hiljaisia hetkiä, inhimillisiä valintoja ja rakkauden vaikeutta. Haikeutta ja kauneutta.
Tai kuten tekijät itse sen jälkisanoissaan toteavat: "Tahdoimme korostaa sitä tunnetta, että elämä tapahtuu juuri tässä ja nyt meidän kaikkien edessä."
Kymmenestä episodista koostuva sarjakuva kertoo kirjailijaksi haluavan Brás de Oliva Domingosin arjesta. Valokeilaan nousevat niin isä-suhde, ystävyys, perhe, lapsuus kuin unelmatkin. Kaiken loppua koskaan unohtamatta, sillä jokainen Domingosin eri ikävuoteen sijoittuvista kertomuksista päättyy hänen kuolemaansa.
Muistokirjoituksissa esiin nousevat energisen lapsen loisteen sammuminen, nuoren miehen kesken päättynyt matka tai kaiken jo saavuttaneen kirjailijan seesteinen poistuminen. Jokainen tarinoista on yhtä tosi, sillä elämä muodostuu onnekkaiden ja onnettomien sattumien sarjasta. Vasta tiedostettuaan kuolevaisuutensa voi ihminen todella elää ja olla läsnä.
Lumoavalla piirroksella tahditettu Daytripper sykkii vilpitöntä atmosfääriä. Sarjakuvan herättelemät tunteet pistävät ajattelemaan sekä olemassaolon tärkeyttä että sen haurasta katoavaisuutta. Toisesta ihmisestä välittämistä. Haaveiden merkitystä.
"Miten löydämme jotain, mikä on aivan silmiemme edessä?"
Daytripper on loistava päänavaus, jonka seuraksi toivoisi muitakin brassiveljesten piirtämiä sarjakuvia tyyliin Casanova (TV 2/07 & 1/08) ja The Umbrella Academy (1/08 & 1/10). Mainio valinta olisi myös parivaljakon lyhyitä tarinoita yksiin kansiin kokoava De: Tales -albumi. Hopi, hopi!
TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Mukana mm. Arzak, Kissan silmät, Shokki – Tekijänä Bernie Wrightson, Conan Barbaari, Rämeen Olento – Kolmas kirja, Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 2009, Sillage: Maailmojen sota, Blake & Mortimer: Miekkakalan salaisuus, osa 3: SX-1:n vastaisku, Alix: Kreikan lapsi, Natasha: Atolli 66, Pikon ja Fantasion uudet seikkailut: Sieninevan sukuhauta, Katse pimeydestä, Yö huutaa armoa, Kaunokainen, Kaunotar ja kääpiökarhut, Dickie Hollywoodissa, Kultainen nuoruus, Darth Vader ja poika, Cowboy Henk ja lahjahevoset, Vacuum Horror – Kosminen puhdistus sekä Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita.