Näin joulun alla on hyvä muistaa, että paras lahja on suomeksi julkaistu scifi-kirja tai -sarjakuva – oli vuodenaika sitten mikä hyvänsä. Koko kulttuurikenttä elää tällä hetkellä paineiden puristuksessa, joten jokainen fani voi omilla ostopäätöksillään tukea sitä, että suomeksi ilmestyy jatkossakin hyvää scifi, fantasiaa ja kauhua. Emmehän halua elää dystopiassa, jossa tarjolla on vain englannin- ja kiinankielisiä bittejä?
 
Tähtivaeltaja päättää juhlavuotensa tarjoamalla lukijoilleen tavallistakin tuhdimman lukupaketin – sivuja on peräti 124. Ylimääräisen tilan turvin lehteen on saatu rutkasti arvosteluja, artikkeleita, novelleja, sarjakuvia ja elokuvafestivaaliraportteja.
 
Hulppeimmin on panostettu Catherynne M. Valenten vaikuttavaan tuotantoon. Mukana on sekä amerikkalaiskirjailijan esittely että kolme hänen novelliaan. Taitavasti kirjoitetuissa tarinoissa ryhdytään Marsin ylivaltiaaksi, luetaan Borgesia Buenos Airesissa ja selvitellään murhia.
 
Novellien upeista suomennoksista vastaa Sarianna Silvonen, joka kääntää myös keväällä Gummerukselta ilmestyvän Valente-romaanin Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla.
 
Kotimaista spefi-kirjallisuutta lehdessä edustavat huikean esikoisromaanin kirjailleen Jenny Kangasvuon haastattelu sekä Petri Laineen Lihan sukua -novelli. Sarjakuvapuolella pöytään lyödään Pekka Mannisen tuorein Teräslilja-iloittelu, jatkoa Tuomo Veijasen suosittuun Elävien kuolleiden kesä -zombeiluun sekä kaksi Kivi Larmolan lyyristä lyhäriä.
 
Mitäs vielä? Kimmo Lehtonen analysoi aurinkokuntaamme sijoittuvia tieteisoopperoita, Petri Hiltunen syöksyy kuolleen avaruuden uumeniin ja Otto Sinisalo kertoo nuorista rakastavaisista planeettainvälisen sodan keskellä.
 
Uusia sarjakuvia on ilmestynyt niin paljon, että moni jäi odottamaan seuraavaa numeroa – tästä huolimatta arvostelupalsta venyi kymmensivuiseksi. Hurjaa menoa!
 
Ensi vuonna heitetään kehiin entistäkin kovempia lehtiä, älä unohdu kyydistä.