Moon Zero Two
(USA-versio)

Hammer-yhtiön tuottama Moon Zero Two (1969) markkinoi itseään kaikkien aikojen ensimmäisenä avaruuslänkkärinä. Käytännössä filmin western-viitteet jäävät pariin päälleliimattuun elementtiin: villi länsi -teemaisen avaruusbaarin joukkotappeluun ja lonkalla kannettaviin aseisiin, jotka ulkoisesti muistuttavat 1800-luvun pistooleja – moderneilla versioilla tosin pystyy ammuskelemaan myös Kuun pinnalla.

Eletään vuotta 2021. William Kempin (James Olson) ura on laskusuunnassa. Entinen sankaripilotti ja ensimmäinen Marsiin laskeutunut ihminen joutuu hankkimaan elantonsa siivoamalla Kuuta ympäröivää avaruutta rikkinäisistä satelliiteista. Löytöretket ovat vaihtuneet vanhalla sukkulalla poukkoiluun, kun aurinkokunnan valloitusta hallinnoiva suuryritys on luopunut tutkimusmatkailusta ja päättänyt keskittyä turistilentoihin. Firma haluaisi myös Kempin palkkalistoilleen, mutta Merkuriuksen ja Jupiterin kuilla käynnistä haaveileva mies ei ole valmis suostumaan univormulla koristelluksi karjakuskiksi.

Pyssymiehiä ja seksikkäitä neitokaisia leipiinsä haaliva bisnesguru J. J. Hubbard (Warren Mitchell) tekee Kempille kuitenkin tarjouksen, josta on paha kieltäytyä: saat uutuuttaan kiiltävän avaruusaluksen, jos autat ohjaamaan valtavan arvokkaan safiiriasteroidin Kuun pinnalle. Temppu on tietenkin laiton, mutta kun toisessa vaakakupissa painaa mahdollisuus päästä jälleen tutkimusretkeilyn pariin, suostuu Kemp monokkelisilmäisen Hubbardin palvelukseen.

Tehtävä jää silti sivuseikaksi, kun Kemp kohtaa kauniin Clementinen (Catherine Schell), joka on saapunut kuutukikohtaan etsimään veljeään. Uudisraivaajasisaruksella on kaivosvaltaus Kuun pimeällä puolella, mutta hänestä ei ole kuulunut kuukausiin pihahdustakaan. Kemp lupaa viedä naisen villille rajaseudulle, jossa arvometallit ovat miehen mitta.

Höpsö lienee paras sana kuvaamaan Roy Ward Bakerin ohjaamaa räiskälettä. Painottomuuden tai vähäisen painovoiman imitoimiseksi leffan monet tapahtumat kerrotaan hidastetusti. Samainen tyylilaji on valunut osaksi filmin yleisempääkin sykettä, joten edes pyssytaisteluista ei synny dynaamista vaikutelmaa. Puhetta on paljon, toimintaa hyvin vähän. Kaikentasoinen toden illuusio on tästä meiningistä hyvin kaukana.

Jotain viehättävää elokuvassa silti on. Kuuaseman puhtaan valkoiseen lavastukseen sekä käytännöllisiin avaruusasuihin on haettu vaikutteita Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu -klassikosta. Myös naishahmojen värikkäät peruukit ja 1960-luvun hulluimpia muotiluomuksia muistuttavat vaateparret hurmaavat. Ja kukapa ei rakastuisi kuubaarin tanssityttöjen eteerisiin esityksiin tai söpöihin pienoismallikohtauksiin!

Laatuelokuvaksi Moon Zero Twota ei kutsuisi edes sokea närhi. Sympaattiseksi kylläkin.

    Leffa •••
    Kuva ••••
    Lisät •

Traileri, joka väittää elokuvan sisältävän outoja koneita, fantastisia aseita, kauniita kuuneitoja sekä vanhanajan tulitaisteluita.

Toni Jerrman

DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana Attack Girls' Swim Team Versus the Undead, Naked You Die, Birdemic: Shock and Terror, The Whisperer in Darkness ja Storage 24.