”Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi”, kirkui Alien – Kahdeksas matkustaja -elokuvan mainoslause aikoinaan. Filmi onkin varmasti kaikkien aikojen maineikkain scifi-kauhun edustaja. Se on jopa niin kuuluisa, että harvoin tule ajatelleeksi, kuinka pienestä genrestä lopulta onkaan kyse. Jopa Alienin jatko-osat luottavat enemmän näyttävään toimintaan ja isoihin pyssyihin kuin hyytävän kauhutunnelman rakentamiseen.
Kovin harva tieteistarina sijoittuu myös oikeasti avaruuteen. Vierailla planeetoilla seikkaillaan paljon, samoin kuin tulevaisuuden Maapallolla, mutta kylmä ja kolkko tyhjyys tuntuu useimmiten olevan vain kulkureitti värikkäästä miljööstä toiseen.
Todellisuudessa avaruus ja kauhu ovat kuitenkin kuin luotuja toisilleen. Avaruus kun on ihmiselle täysin vieras, tappava ympäristö, joka on kyvytön ylläpitämään minkäänlaista elämää – ainakaan sellaista, jota tunnemme. Ja meille täysin outo elämänmuoto taas on väistämättä hyvin pelottava. Äärettömyys musertaa psyykettä myös kosmisella yksinäisyydellä. Hädän sattuessa apu on hyvin, hyvin kaukana.
Kauhu on vaikea genre myös pelimaailmassa. Rumia mönkiäisiä löytyy joka toisesta tuotoksesta, mutta kun on järeä ase kourassa, pelko pääsee harvoin hiipimään puseroon. Hahmonsa puolesta on myös hankala jännätä, sillä kuoleminen kuuluu pelin henkeen. Pelaajana olen nähnyt itseni palavan, liiskautuvan, räjähtävän, silpoutuvan, tukehtuvan ja joutuvan syödyksi niin monta kertaa, ettei se juuri hirvitä. Hahmo herää kuitenkin saman tien henkiin edellisessä tallennuspisteessä. Pelkoon ei selvästi ole mitään syytä.
Siksi onkin hatun noston arvoista, että Dead Space -peli onnistuu vaikeassa yhtälössä hyvin. EA Redwood Shoresin vuonna 2008 useille konsoleille lanseeraama peli ei vain sijoitu avaruuteen, se myös vääntää tehot irti eksoottisesta ympäristöstään. Tuotoksen käsikirjoittajana onkin häärännyt mm. Warren Ellis, Transmetropolitanin ja Planetaryn luoja.
Erityisen paljon vaivaa on nähty pelin tunnelman rakentamisessa. Vaikka pelaaja saisi millaisen astalon kouraan, sydän pysyy tiiviisti kurkussa ja kämmenet hikisinä koko tarinan ajan.
PETRI HILTUSEN PELIPALSTA JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.