Jenny Kangasvuo
Sudenveri
Teos
Laadukkaasta novellituotannostaan tunnettu Jenny Kangasvuo sijoittui toiseksi Teoksen vuodentakaisessa romaanikilpailussa. Voittoisa romaani on vaikuttava voimannäyte, perisuomalaiseen mielenmaisemaan sijoittuva ihmissusitarina. Se on yhtä aikaa vakuuttava spefi-teos, vuosikymmeniä halkova sukukronikka sekä rakkaustarina.
Sudenveren keskiössä on naiskolmikko, jonka jäsenten näkökulmat valottavat tapahtumia omista lähtökohdistaan. Paikoin tarinat menevät päällekkäin ja kertovat samoista teoista eri sävyyn. Vaikka lähestymistapa ei ole omaperäinen, se kantaa moitteetta ja tukee varsinkin juonen takaumarakennetta.
Martta on susisuvun pää, ankaran elämän muovaama matriarkka. Hän ottaa silmää räpäyttämättä vastuulleen sydäntäkylmääviä velvollisuuksia, vaikka jälkikäteen surisikin niiden välttämättömyyttä.
Varga on kapinallinen, sukuunsa pesäeroa tekevä oman tien etsijä. Hänessä kiteytyy kahden maailman välillä tasapainottelun vaikeus. Marraskuu luo puolestaan suhdetta Vargaan viattoman tietämättömänä tämän hautomista dramaattisista salaisuuksista.
Marraskuun kautta kirjassa tuodaan esille pakanauskon teemoja vuodenkierron juhlista aina hengellistä elämää vahvistaviin rituaaleihin. Tässä valossa päähenkilöt on helppo samastaa klassiseen neito-äiti-eukko-kolminaisuuteen, jossa kullakin naisella on välttämätön roolinsa.
Kangasvuon teksti on kirjan nimen mukaisesti verevää, ruumiillista. Sutena olon konkretia, hetkessä eläminen ja aistivoimaisuus, tulevat väkevästi esille. Eläin on korostetusti läsnä itsessään, ei suunnittele tulevaisuutta tai ajattele abstraktisti. Yhtäältä muutoksen vaatima ihmisyyden menettäminen esitetään vapautumisena, toisaalta se pelottaa osaa ihmissusista.
Pohdinnat ihmis- ja susiminän eroavuuksista ja yhteneväisyyksistä valottavat näiden kahden olomuodon ristipainetta. Traagisimmillaan tämä näkyy epämuotoisissa, ihmis- ja susihahmojen väliin synnynnäisesti jumittuneissa henkilöissä, jotka eivät hallitse olomuotoaan. He ovat tuomittuja jäämään hylkiöiksi yhtä lailla laumassaan kuin ihmisten keskuudessakin. Eräs tällainen, nuori poika nimeltään Rasmus, asettuu tahtomattaan sukupolvien väliseksi kiistakapulaksi ja pakottaa muuttamaan luutuneimpia käsityksiä.
Kirjan keskeisimmän teeman, ihmissusiuden biologisen konstruktin, luomisessa on selkeästi nähty vaivaa. Lisääntymiseen, vanhenemiseen ja identiteettiin liittyvät ongelmat ovat kiehtovia jo itsessäänkin sen lisäksi, että niistä syntyy mainiota tarinallista vääntöä. Parhaiten tämä näkyy Vargan tarinakaaressa, johon mahtuu niin oman minuuden piilottelusta syntyvää kyvyttömyyttä ihmissuhteisiin kuin sutena koettuja murheellisia tapahtumia.
Hiljalleen avautuu ajatus siitä, että kahden olomuodon välillä vuorottelu ei ole yksinkertaista kenellekään muuttujista. Ainainen kiinnijäämisen ja paljastumisen pelko kalvaa varsinkin Marttaa, joka on ottanut kantaakseen lauman varjelun kaikelta pahalta. Vallankäytön ja marttyyriuden teemoilla on pitkät perinteet suvunpäiden keinorepertuaarissa.
Ihmissusien sukukertomus on Johanna Sinisalon peikkoromaanin tavoin upotettu luontevaksi osaksi Suomen historiaa. Vanhojen aikojen hönkimä sitkeä susiviha määrittää myös nykyisten ihmissusien suhtautumista lauman ulkopuolisiin.
Varsinkin sota-aikojen kuvaus on autenttisen oloista ja luo pohjan Martan jyrkille näkemyksille velvollisuudesta, vastuusta ja uhrautumisesta suuremman hyvän edessä. Kirjan loppupuolen jakso, jossa todellisuudet törmäävät ryskyen toisiinsa, on paitsi kiintoisa ajatusleikki, myös pontevan toiveikas lausunto nykyaikaisen suvaitsevaisuuden puolesta.
Romaani jättää jälkeensä ajatuksen maailmasta, jossa sen paremmin ihmiset kuin ihmissudetkaan eivät ole syntyperänsä kahlitsemia. Sen sijaan he voivat tehdä itsenäisesti elämäänsä koskevia päätöksiä ja saavuttaa henkilökohtaisen onnen sovussa ympäristönsä kanssa.
Elli Leppä
KIRJA-ARVIOT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Mukana mm:
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Ernest Cline: Ready Player One
Katri Alatalo: Karnin labyrintti
Marko Hautala: Unikoira
Johanna Sinisalo: Salattuja voimia
Tiina Raevaara: Hukkajoki
Boris Hurtta: Tähtikuunarin aarteet
Mia Vänskä: Musta kuu
Lotta-Liisa Joelsson: Vivika
Markku Rönkkö: Metsänpoika
Paulus Maasalo: Elinehto
Markku Turunen: Vaeltaja
Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen (toim.): Kumman rakas
Jyrki Pitkä: Ilmari Rautapää, Okkultinen etsivä – Punavuoren susimiehet
Chuck Palahniuk: Kirottu
Sergei Lukjanenko: Yöpartio
Anders Fager: Pohjoiset kultit
Elizabeth Hand: Pimeää kohti
David Safier: Happy Family
Diana Wynne Jones: Kohtalon koukkuja
Magdaleena Hai: Kerjäläisprinsessa
Mila Teräs: Perhosen varjo
Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto