J. Pekka Mäkelä on suomalaisen scifin kentällä tuore nimi, vaikka hänen työuransa on jo mittava: hän on tehnyt musiikkia, kääntänyt yli kolmekymmentä tieto- ja kaunokirjaa - merkittävimpänä Philip K. Dickia - sekä kirjoittanut neljän vuoden sisällä kolme science fiction -romaania.

Mäkelän kaunokirjallisessa tuotannossa korostuvat pienet kertomukset. Hän ei kuvaa eeppisiä avaruusseikkailuja tai suuria toiminnallisia tapahtumia, vaan lähestyy science fictionille ominaisia asioita ja ideoita pienen sivustakatsojan näkökulmasta. Mäkelä käsittelee vahvojakin scifi-ideoita hipaisutekniikalla, ajatuskulkuja lukijalle varovasti aukaisten. Teoksien vahvuutena on tieteiskirjallisuudelle ominaisten ”entäpä jos” -ajattelumallien lähestyminen arjen kautta.

Mäkelän romaanit ovat löytäneet lukijoita niin tieteiskirjallisuuden ystävien kuin lajityyppiin vasta tutustuvien joukosta.

Sivullisuuden kuvaaja

Mäkelän teoksissa toistuu vahva sivullisuuden teema. Hänen päähenkilönsä eivät kulje seikkailun ytimessä, vaan he ovat tavalla tai toisella takarivin miehiä.

- Sankarit ovat niin epäuskottavia satuhahmoja, että minun on vaikea hypätä heidän psyykeensä ja kuvitella, millaisia he ovat, toteaa Mäkelä. - On paljon luontevampaa kuvitella ja kertoa sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka seisoo katsomassa sankarien toimintaa ja ihmettelee vierestä, mitä oikein tapahtui ja miksi. Scifissä on kuvattu erityisen paljon sankarihahmoja, joten ehkä olen myös halunnut tehdä jotakin erilaista. Teokseni päähenkilöt ovat niitä, jotka jäävät muiden jalkoihin, niitä joita merkittävät tyypit eivät erota edes tapetista.

Lähimpänä verrokkina Mäkelän mieshahmoille tulevat mieleen Mikael Niemen Nahkakolon henkilöt, jotka ovat eräänlaisia kakkossarjan avaruusihmisiä, hylkiöitä tai taviksia.

- Suuret asiat tapahtuvat pienien tekojen summana, kun kukaan ei huomaa. Pienten tekojen tekijät ovat teoksissani kiinnostuksen kohteena, Mäkelä kiteyttää.

Uusin J. Pekka Mäkelän kirja, syksyllä 2007 ilmestynyt Nedut, korostaa erityisesti tavallisen ihmisen näkökulmaa. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja lähitulevaisuuteen, jossa neandertalilaiset ovat palanneet yllättäen takaisin entisille asuinsijoilleen ja vaatineet Keski-Euroopan kokonaan itselleen. Päähenkilö on lupaavasta rokkimuusikon urasta luopunut Jolle, joka elättää itseään graafisena suunnittelijana, haalii toimeentulonsa nihkeistä työkeikoista ja luovii ihmissuhdeviidakossa. Jollen arkeen ja naiselämään tulee ylimääräisiä jännitteitä, kun hän ottaa alivuokralaisekseen yhden maan alle painuneen nedun.

Romaani kuvaa scifistisellä tvistillä höystettyä nyky-Suomea maahanmuuttaja-asenteineen ja ennakkoluuloineen. Taustalta löytyy vanha yhteiskunnallinen aihelma.

- Kymmenen vuotta sitten päässäni syntyi ajatus siitä, kuka on asunut missäkin ensimmäisenä ja mitä tästä kysymyksestä voisi seurata, Mäkelä kertoo. - Jos israelilaiset perustelevat oikeuttaan olla Palestiinassa sillä, että he ovat olleet siellä ennenkin, tai jos Karjalan palauttamista vaaditaan, koska suomalaiset olivat siellä ennen venäläisiä, on scifimäinen ratkaisu viedä asiat äärimmäisyyksiin. Neduissa tutkitaan mitä tapahtuu, kun Keski-Eurooppaa ensiksi asuttanut taho palaa takaisin.

Neandertalilaiset palaavat Maahan avaruusaluksilla ylivoimainen teknologia ja tulivoima tukenaan. Sotimisen sijaan he haluavat Keski-Euroopan kokonaan itselleen. Kun ihmiset on ajettu pois kodeistaan, nedut aloittavat rakennusten purkamisen maan tasalle. Eli käytännössä he entisöivät alueen sellaiseksi kuin se oli heidän lähtönsä aikoihin.

Mäkelä sivuaa kirjassaan pakolaisleirejä ja pakkomuutosta aiheutuvia muita ongelmia, mutta kuvaa silti Suomea, joka saa elää melko lintukotomaista arkea. Ainoastaan nedujen silloin tällöin ohi lipuvat ajoneuvot muistuttavat, että diplomaattikunnassa on nyt yksi ylimääräinen taho lisää.

Romaanin henkilöt ovat sivullisuudestaan huolimatta sympaattisia, mikä edesauttaa lukijan samaistumista.

- Keskitien kirjallisuudessa on luontevampaa ja helpompaa käsitellä heikkoja ja jalkoihin jääviä ihmisiä, vaikka kyse olisikin isoista tapahtumista.

ANNE LEINOSEN LAAJA J. PEKKA MÄKELÄ -HAASTATTELUARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/07:ssä.