30 Days of Night - 30 päivää kaamosta
Steve Niles on muutaman viime vuoden aikana takonut paperille julmetut kasat kauhusarjakuvien käsikirjoituksia - aina Cal McDonaldin seikkailuista tuoreeseen City of Others -minisarjaan. Kuten Tähtivaeltajastakin on voinut lukea, useimmat Nilesin suoritukset ovat keskinkertaista pakkopullaa, joka toimii vain silloin kun piirtäjäksi on sattunut valikoitumaan todellinen virtuoosi. Yksi Nilesin siedettävimmistä sarjakuvista onkin Ben Templesmithin kuvittama 30 Days of Night, joka on nyt kääntynyt elokuvaksi David "Hard Candy" Sladen ohjauksessa.
Tarinan kuningasidea kytkeytyy Alaskan kaamokseen eli aikaan, jolloin aurinko ei näyttäydy horisontin yläpuolella. Osavaltion pohjoisimmassa pikkukaupungissa, Barrow'ssa, pimeydestä saadaan nauttia 30 vuorokautta. Uskottavuutta äärimmilleen venyttäen elokuvassa annetaan olettaa, että paikkakunta on tämän kuukauden ajan muutenkin täysin eristyksissä ulkomaailmasta. Tässäpä siis mitä mainioin seisovapöytä verenhimoiselle vampyyrilaumalle.
Perusasetelma on hauska, kulissit kuosissa ja visuaalinen ote iskevä. Vinhaa vauhtia vipeltävät terävähampaiset tappajat ovat todellisia tehopakkauksia, jotka ilmestyvät pimeydestä, sieppaavat saaliinsa ja katoavat samantien. Kunnes on aika ottaa haltuun koko kaupunki ja lahdata jokainen vastaantulija valkoisen lumen punaiseksi värjäävässä joukkoteurastuksessa. Hurmeista hupia!
Hieman tosin ihmetyttää, mitä järkeä moisessa operaatiossa on. Kyseessähän on hyvän ruokavaraston täydellinen haaskaus, joka kaiken järjen mukaan johtaa turhaan nälkäkuuriin. Mutta eipä tämä leffa ole muutenkaan älyllä pilattu. Unohduksiin ovat jääneet myös vetävä juoni sekä jännitystä ylläpitävä rakenne - nyt hypitään vain irtonaisesta episodista toiseen ilman kunnolla yhteenkutoutuvaa rytmitystä.
Pahasti on mennyt pieleen elokuvan roolituskin. Josh Hartnett hyörii Barrow'n sankarisheriffinä niin karismavapaasti, että hahmon olemassaolo tuppaa unohtumaan silloinkin, kun hän on yksin kuvassa. Miekkosen ex-vaimoa esittävä Melissa George tuntuu puolestaan kuvittelevan, että näytteleminen tarkoittaa pelkkää suun mutristelua. Ben Foster jää sentään mieleen rähjäisenä muukalaisena, mutta lähinnä siksi, että hänen Renfieldinsä on ärsyttävän maneristinen. Loput sivuhenkilöistä ovatkin vain olemattomasti hahmoteltuja statisteja.
Vampyyrien puolella on onnistuttu paremmin. Vinkeästi meikattu Danny Huston kumppaneineen näyttää ihmislajille, mistä eläimellinen brutaalius oikein revitään. Idioottimaisista repliikeistään huolimatta.
Ulkoisesti 30 Days of Night on hyvän näköistä kamaa. Joten onkin kovin ikävää, että tarinointi, dialogi ja henkilöhahmotelmat mättävät pahasti.
Toni Jerrman - 3 tähteä
LEFFA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/07:ssä. Mukana mm. Stardust, Beowulf, Tales from Earthsea (+ ohjaaja Goro Miyazakin haastattelu!), Halloween, Resident Evil 3 ja Orpokoti.