M. G. Soikkeli - Marsin ikävä ja muita kertomuksia (Turbator)

M. G. Soikkeli on jo pitkän uran tehnyt kirjallisuudentutkija, kriitikko ja novellisti. Miehen tekstit ovat pärjänneet hyvin Portti-lehden novellikilpailuissa 1990-luvun alkupuolelta lähtien, mutta Atorox-mittelöissä ne ovat useimmiten osoittautuneet liian haastaviksi. Marsin ikävä on Soikkelin esikoiskokoelma. Se sisältää neljä vuosina 2001-2006 Spinissä ja Finnzinessä ilmestynyttä pitkää novellia sekä yhden uuden tarinan.

Kuten Soikkeli itsekin johdannossaan toteaa, teoksen novellit edustavat kokeiluja erilaisissa kirjallisissa tyylilajeissa. Selkeimmin tämä näkyy tarinoissa Gallen-Kallela -koodi ja Auschwitz-on-line.

Näistä ensimmäinen on vanhanaikaiseen lukemistolehtityyliin kirjoitettu vinkeä seikkailukertomus toisen maailmansodan Suomesta - vakooja- ja salaliittoaineksilla ryyditettynä. Naisasiaa ajavan LUSIFEn seurapiiriagentti Mirabella von Rankelstein setvii siinä ystävineen sekä kadonneiden keskusneitien että salaperäisen tietosukkulan arvoitusta. Vauhdikkaasti kulkevassa tarinassa sivutaan myös erilaisten kansalaisrekisterien synnyttämiä ongelmia, jotka käyvät todellisessakin maailmassa päivä päivältä pahemmiksi. Muuten novelli jää esikuviensa mukaisesti hieman tyhjänpäiväiseksi, vaikka onkin nautittavasti sanailtu.

Auschwitz-on-line sukeltaa sitten päistikkaa virtuaalimaailmojen uumeniin. Tekstin poljennossa, datamaailmojen kuvauksissa ja absurdeiksikin yltyvissä tarinallisissa yksityiskohdissa voi aistia aitoa kyberpunkin henkeä. Juonessa toisiinsa kietoutuvat niin elämään katkeroitunut miinanraivaaja, kokeellisia hoitoja antava kybertohtori, netistä intoileva teinityttö kuin ihmisyyttä ihmettelevä tekoälykin. Virtuaalitodellisuuden keskitysleiripelejäkään unohtamatta. Rikas kokonaisuus lumoaa ja pistää miettimään niin ihmisen mielikuvituksen rajoja kuin kykyä antautua väkivallan pauloihin.

Perinteistä scifististä ihmeen tuntua kirjan novelleista soittelee vahvimmin Vanhan maailman vakoojat. Se kuvaa tulevaisuutta, jossa ihmiset ovat hylänneet itseaiheutettujen ekologisten katastrofien tuhoaman Maapallon. Valta planeetalla on jätetty koneälyille, jotka eivät innostu siitä, että vanhat isännät ovat palaamassa häntä koipien välissä takaisin kotiinsa. Heille riittävät ne ihmisheimojen taantuneet jäänteet, jotka asuttavat pallon neljää jotenkuten elinkelpoista ekologista lokeroa.

Novellin jo muutenkin koukuttavat kuvaukset elämästä arktisella jäätiköllä, valtameren keskellä, aavikon hiekkaerämaissa ja viidakon uumenissa nostavat uusiin sfääreihin niin taustalla häilyvät koneälyt kuin avaruudesta saapuvien muokattujen ihmisvakoojien läsnäolokin. Monisyisessä tarinassa riittää ajatuksia ja kutkuttavuutta useammankin lukukerran edestä.

Pisimmän matkan kulkee mainiosti nimetty Kolme miestä kiinalaisessa. Novelli alkaa kertomuksena kolmesta veljeksestä, jotka asuttavat yhtä ruumista, mutta etenee poikkeuksellisen rakkaustarinan kautta lopulta aina Marsiin saakka. Laajasta skaalasta huolimatta kokonaisuus pysyy kasassa. Se maalailee lukijan eteen omaperäisen, jopa runollisen vision uudenlaisesta ihmisyydestä sekä kaipuusta elämää suurempiin kokemuksiin. Esillä on myös pohdintaa sukupuolisuudesta - teema, jota sivutaan muutamassa muussakin kirjan tekstissä.

Teoksen päättävä, Mars-lennon valmisteluvaiheita kuvaileva Marsin ikävä on muita tarinoita selvästi lyhyempi. Siihen on keksitty yllättävänkin toimiva juju: novelli etenee tapahtumien lopputuloksesta kohti hetkeä, josta kaikki sai alkunsa. Ratkaisusta huolimatta novellin jännite pitää. Taitavasti rakennettu, sisällöltään nappiin osuva tarina, jonka soisi kolisevan myös Atorox-raatilaisiin.

Uskaliaisuuden puutteesta Soikkelia ei voi ainakaan syyttää. Hän syöksyy rohkeasti valitsemiensa haasteiden pariin ja voittaa lukijan kerta toisensa jälkeen puolelleen. Kiehtovia ideoita ja näkemyksiä syydetään peliin sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää ja huonompi kirjoittaja rustaisi niistä useammankin romaaniin. Samalla täyteen tuppaus tosin tekee teksteistä hieman raskaita, mitä vain korostaa Soikkelin kliininen ja tutkijamainen tapa lähestyä aiheitaan.

Kaikkiaan Marsin ikävä ja muita kertomuksia on vuoden tapauksia kotimaisten sf-kokoelmien kapealla rintamalla. Englanniksi käännettynä näitä tarinoita kelpaisi esitellä myös ulkomaiden ykkösmarkkinoilla.

Toni Jerrman

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/07:ssä.

Mukana mm. J. Pekka Mäkelä: Nedut, Jani Saxell: Huomispäivän vartijat, Megatron Braineater: Kapteeni Shiva, Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Devoted Souls, Juha Ruusuvuori: Pyhän kalan kultti, Maarit Verronen: Saari kaupungissa, Mikko Karppi: Väinämöisen vyö, Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli, Harry Etelä: Kauhujen salakammio, Sean Stewart: Matkijalintu, Howard Waldrop: Musiikkia miesäänille ja lentäville lautasille, Fritz Leiber: Lankhmarin varkaat, Ray Loriga: Mies joka keksi Manhattanin, Ilkka Auer: Hyinen hauta, Päivi Honkapää: Viides tuuli, Marja Luukkonen: Kivinen kello, Sari Peltoniemi: Suomu ja Terry Pratchett: Talventakoja