Kuvitelkaa sirkustirehtööri telttansa ulkopuolella, houkuttelemassa suureen ääneen väkijoukkoa katsomaan esitystä: “Nähkää! Supersankaritaistelu, joka repii internetin kahtia! Todistakaa! Jeesus Kristus, jollaista ei ole aiemmin koettu! Ihastukaa! Uusi Watchmen! Tulkaa sisään! Suurin, jännittävin ja kiihottavin show viihteen historiassa! Tulkaa sisään!”

Tämä on se, mitä Mark Millar tekee parhaiten: myy töitään. Skottilainen Millar (s. 1969) on tämän hetken suosituin englanninkielisen sarjakuvan käsikirjoittaja. Hän on rustannut lukuisia tieteis- ja fantasiatarinoita, joskin hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen supersankarisarjakuvan uudistajana. Millarin töitä myös kritisoidaan taajaan. Hän onkin yhtä vihattu kuin rakastettu. Ja juuri tämä tekee hänestä mielenkiintoisen hahmon.

”Mark Millar on kuin Warren Ellis ilman omia ideoita, Grant Morrison ilman mielikuvitusta ja Garth Ennis ilman luonnetta. Hän on pelkkä hyvien käsikirjoittajien kopion kopio - Spinal Tap -tyyliin miksattuna."
- Dirk Deppey The Comics Journal -lehdessä vuonna 2004

Jos lukee kritiikkejä tai nettifoorumien kommentteja Millarin aikaansaannoksista, saa nopeasti sen kuvan, ettei niistä pidä oikein kukaan. Häntä kutsutaan halpoja shokkiefektejä hyödyntäväksi temppuilijaksi, häikäilemättömäksi markkinamieheksi sekä poleemikoksi, jonka yhteiskuntakriittisistä tarinoista puuttuu äly. Väitetään, että Millar on kyvytön ymmärtämään hahmoja, joita hän kirjoittaa - varsinkin silloin, kun hän työskentelee tuttujen supersankareiden parissa.

Millar saattaakin olla jenkkisarjakuvan äänekkäimmin parjattu mies. Hiljainen enemmistö on silti hänen puolellaan. Hänen Marvel-yhtiölle kirjoittamansa, vuonna 2006 alkanut Civil War -kokonaisuus on firman myydyin yksittäinen sarja sitten 1990-luvun alun markkinahysterian. Millar onkin yksi supersankarisarjakuvan uuden nousun arkkitehdeistä ja osaltaan syypää genren 2000-luvun renessanssiin.

Kuten lukuisat muut englanninkielisen sarjakuvan kirjoittajatähdet, Millar on kotoisin Iso-Britanniasta - ja tähdellä tarkoitan tässä tekijää, jonka työ saatetaan kerran elämässä noteerata jopa suomalaisen Metro-lehden viihdepalstalla. Brittiläinen genresarjakuva on perinteisesti ollut satiirisempaa ja tiedostavampaa kuin amerikkalainen. Kahdeksankymmentäluvulta saakka saarivaltion sarjakuvakirjoittajien tehtävä on ollut puhaltaa uutta elämää väsyneisiin jenkkikonsepteihin. He ovat tuoneet aikuisempaa näkökulmaa lapsellisena pidettyyn fiktioon sekä toimineet uudistajina ja agitaattoreina.

Hieman kärjistäen voi sanoa, että Millar kantaa tällä hetkellä amerikkalaisen genresarjakuvan brittihäirikön manttelia lähes yksinään. Alan Moore keskittyy palvomaan vessassaan asuvaa käärmejumalaa ja on jättänyt faninsa pohtimaan, onko kyseessä metafora. Ja kuten hiljattain julkaistu Eternals-sarja todistaa, Neil Gaimanin vetovoima sarjakuvakirjoittajana alkaa olla mennyttä. Garth Ennis puolestaan senttaa työkseen glorifioituja Korkkareita. Warren Ellis on sentään tehnyt kiinnostavia myönnytyksiä mainstreamin suuntaan, mutta hänen yleisönsä on silti tukevasti marginaalissa. Millarin oppi-isä Grant Morrison on edelleen eri genrejen välillä suvereenisti sukelteleva nero, mutta häneltä uupuu oppipoikansa silkka röyhkeys markkinoida töitään.

Millarilla on kyky kirjoittaa isoja, vaikuttavia viihdesarjakuvia, jotka eivät niinkään yritä uudistaa genrejä vaan käyttävät hyväkseen niiden pelisääntöjä. Toisin kuin monet kollegansa, hän ei tunne vastenmielisyyttä supersankarisarjakuvaa kohtaan. Päin vastoin, hän rakastaa sitä ja työskentelee subversiivisesti genren sisäpuolelta. Ja mitä Millar rakastaa, sitä hän myös satuttaa.

OTTO SINISALON LAAJA MARK MILLAR -ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/07:ssä.