Finncon 2006:n kotimaiseksi kunniavieraaksi saapuva Risto Isomäki on Suomen oloissa harvinainen kovaa tieteiskirjallisuutta suosiva kirjailija. Hän on myös tietokirjailija, toimittaja ja kehitysmaa- sekä ympäristöaktivisti, joka on osallistunut lukuisiin ympäristöprojekteihin.Risto Isomäki on syntynyt Turussa vuonna 1961. Sen jälkeen hän on kiertänyt vanhempiensa mukana ympäri Suomea, opiskellut Tampereella sekä muuttanut sittemmin pääkaupunkiseudulle. Isomäki on harvinainen jalat-maassa -idealisti. Hän kritisoi kirjoituksissaan asioiden nykytilaa, mutta tekee sen aina perustellen ja vaihtoehtoja tarjoten.Isomäen teksteistä ja toimista nousee selkeästi esiin huoli maailmamme tilasta. Kantavia teemoja hänen tuotannossaan ovat ihmisen ja luonnon suhde sekä varsinkin ekologisen tasapainon järkkyminen. Science fictionissa hänen lajinsa on kova tieteiskirjallisuus - siis sellainen, missä tieteelliset faktat pitävät paikkansa. Hän onkin maininnut yhdeksi esikuvakseen Arthur C. Clarken.

Miksi valitsit alaksesi kovan tieteiskirjallisuuden?

Mielestäni kova tieteiskirjallisuus on meidän päivinämme tärkein
mahdollinen kirjallisuuden laji. Minulle tämä on peräti
itsestäänselvyys, jopa siinä määrin, että minun on vaikea kiinnostua
muunlaisen kirjallisuuden kirjoittamisesta. Joskin tulen jatkossa
venyttämään kirjoittamani scifin rajoja myös trillerikirjallisuuden ja
muun valtavirtakirjallisuuden alueelle.

Nykyisin tapahtuu kuitenkin paljon isoja tieteeseen ja teknologiaan
liittyviä asioita niin nopeasti, ettei juuri kukaan pysy siitä perässä.
Eivät poliitikot, eivät niin sanotut tavalliset ihmiset, eivät edes
tutkijat itse. Jopa tutkijat ovat hukassa tämän valtavan suuren
labyrintin keskellä vähän niin kuin Stanislaw Lemin solaristit. Tiede
on pirstoutunut niin moniksi pieniksi sirpaleiksi, ettei kukaan enää
hahmota kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea on tapahtumassa.

Kirjallisuudella on mielestäni tärkeä rooli tässä. Sen kautta voi
yrittää ymmärtää, mitä oikeastaan tapahtuu ja mitä se tarkoittaa. Siten
voi yrittää ymmärtää myös sitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi
tehdä. Voi antaa varoituksia ja ehkä myös osittaisia vastauksia
joihinkin yksittäisiin kysymyksiin. Ei välttämättä luoda kokonaisia
utopioita, mutta tarjoilla sirpaleita niistä, yksittäisiä utopioiden
rakennuspalikoita.

En sinällään usko kokonaisvaltaisiin utopioihin, sillä niillä on
taipumus kääntyä itseään vastaan. Mikä tahansa poliittinen ideologia
muuttuu hirvittäväksi totalitarismiksi, jos se saa liikaa valtaa ja sen
annetaan jyrätä muiden näkökulmien yli ilman, että etsitään balanssia
eri ajattelutapojen välillä. Vaikka alkuperäinen idea olisi miten
kaunis tahansa, niin se ei muuta asiaa. Vihreä totalitarismi olisi yhtä
kauheaa kuin stalinistinen totalitarismi tai katolisen kirkon ja
inkvisition aikanaan Euroopassa ylläpitämä uskonnollinen totalitarismi.

Ja jos tätä vapaakauppafundamentalistista suuntausta ei pysäytetä
ajoissa, niin kyllä siitäkin totalitaristinen järjestelmä tulee. En
minä ole mikään Euvostoliitto-fani.

ANTTI OIKARISEN LAAJA RISTO ISOMÄKI -HAASTATTELU JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/06:ssa.