Atragon
aka Kaitei gunkan
(USA-versio)

Godzilla-guru Ishiro Honda ehti uransa aikana ohjata kasapäin muitakin värikkäitä superseikkailuja. Kiitos Tokyo Shock -sarjan, näitä on nyt saatavana hyvätasoisina dvd-julkaisuina.

Kaikki mahdolliset herkut pöytään asetteleva Atragon on kotoisin vuodelta 1963. Jo filmin kahden ensimmäisen minuutin aikana ehdimme nähdä salaperäisen, kuumuutta hohkaavan autonkuljettajan, merestä nousevan höyryävän hyypiön, bikinimallikuvaussession sekä veteen syöksyvän ajoneuvon!

Maapallo vaarassa, rikollisten juonia! On nimittäin niin, että tuhansia vuosia aiemmin maailmaa hallinneen ja sittemmin merenpohjaan uponneen Mu-mantereen asukit ovat päättäneet ottaa planeetan jälleen hallintaansa. Teknisesti paljon muuta ihmiskuntaa edistyneemmät mulaiset eivät pelkää muuta kuin japanilaista Atragon-sukellusvenettä. Pakottaakseen aluksen antautumaan he upottavat Venetsian ja Hongkongin sekä lähettävät joukkonsa valloittamaan Japanin tulivuoresta käsin. Siipiohjukset lentelevät, ihmiset pakenevat paniikissa, laivat syttyvät liekkeihin.

Mutta missä on Atragon? Sitä ei tiedä kukaan. Suklarin on näet kehitellyt salaisessa tukikohdassa piileskelevä japanilaiskapteeni, joka on kaksikymmentä vuotta sodan jälkeenkin sitä mieltä, että nousevan auringon maan kunnia on palautettava asevoimin. Mulaisten uhkauksista hän ei voisi vähempää välittää. Kunnes nämä hölmöt menevät ja kaappaavat hänen tyttärensä.

Luvassa on näyttäviä pienoismallilavasteita: sortuvia suurkaupunkeja, vedenalaisia valtakuntia, maanalaisia tukikohtia. Sekä punahiuksinen keisarinna, jumalana palvottu merihirviö ja lentävä sukellusvene, joka ampuu nokastaan tuhoisia jäädytyssäteitä. Mitä muuta kasvava poika voisi fantastiselta elokuvalta edes toivoa!

Atragon on viihdyttävä, vernemäinen seikkailu, jonka seurassa aika ei käy pitkäksi.

Gutaa!

Leffa    ••••
Kuva    ••••
Lisät    ••

Apulaisohjaaja Koji Kajitan haastattelun omainen kommenttiraita käsittelee Atragonin ohessa myös miehen muita yhteistöitä Hondan kanssa. Pidemmän päälle puheet alkavat harventua ja hiljaiset tauot venyä.

Atragonin oman trailerin oheen neljä muutakin alkukuvaa Tokyo Shockin Honda-tuotoksista.

Call of Cthulhu
(USA-versio)

H. P. Lovecraftin kiehtovista kauhutarinoista on väännetty
kahmalokaupalla elokuvasovituksia (ks. Petri Hiltusen artikkeli TV
2/96). Harva niistä on kuitenkaan saavuttanut alkuperäisten tekstien
oudon tunnelman yhtä hyvin kuin H. P. Lovecraft Historical Societyn
tuottama, kolme varttia kestävä Call of Cthulhu.

Onnistumisen takana piilee oiva idea toteuttaa filmi mustavalkoisena
mykkäelokuvana, joka on kaikin puolin kuin 1920-luvun puolivälissä
tehty! Illuusion rakentelu alkaa jo dvd:n kansitaiteesta ja yltää
pienoismalliefektien kautta näyttelijöiden meikkaustyyliin, valon ja
varjojen suhteeseen sekä kuva-alaan tarttuneisiin roskiin. Tämän ohessa
elokuva on myös kiitettävän uskollinen Lovecraftin alkuperäiselle
novellille, jonka suomenkielinen versio löytyy Kuiskaus pimeässä
-kokoelmasta.

Moninaisina takaumina kulkeva tarinointi käynnistyy, kun kertoja saa
haltuunsa vastikään kuolleen isosetänsä paperit. Lukittuun lippaaseen
suljetut muistiinpanot ja lehtileikkeet rakentavat vähitellen kuvaa
pahaenteisestä Cthulhu-mythoksesta, joka on koskettanut monenkin
ihmisen elämää.

On isosedän kohtaama nuori taiteilija, jota vainoavat helvetilliset
unet painajaismaisesta kivikaupungista. On Amerikan Arkeologisen Seuran
jäsen, joka löysi Grönlantiin 1800-luvun lopulla suuntautuneella
tutkimusmatkallaan omituista paholaishahmoa palvovan eskimoheimon. On
komisario, joka törmäsi syrjäisellä suolla voodoo-orgioita
harjoittavaan tappavaan kulttiin. Ja on merimies, joka tovereineen
eksyi salaperäiselle saarelle, jota mikään karttakirja ei tunne.

Kaiken taustalla sykkii pimeyden mantra ”talossaan R’lyehissä kuollut Cthulhu odottaa uneksien”.

Kiihottavat tarinat ajavat kertojan metsästämään uusia informaation
jyväsiä mahtavasta Cthulhusta ja Suurista Muinaisista. Mutta ken tietoa
lisää, se tuskaa ja epätoivoa kasvattaa. Sillä kerran noussut voi
vajota ja kerran vajonnut taas nousta. Kauhu odottaa ja unelmoi
syvyyksissä, ja tulee aika, jolloin turmelus leviää pysäyttämättömänä
voimana halki ihmiskunnan...

Paria heikkoa näyttelijäsuoritusta ja osin kökköä suokohtausta
lukuunottamatta elokuva on tuhat kertaa parempi kuin
amatöörituotannolta olisi ikinä lupa odottaa. Juttu kulkee
tasapainoisen kiintoisana, pienieleinen ajankuva toimii ja kuvakulmissa
on virkistävää vaihtelua ilman turhan kikkailun makua. Plussaa ropisee
kivikaupungin lavastuksesta, joka tuo vahvasti mieleen 1920-luvun
ekspressionistiset saksalaiselokuvat, sekä ihastuttavan
vanhanaikaisista meritehosteista. Valitettavasti itse Cthulhu ei sitten
skulaa yhtä vakuuttavasti.

”Se kuollut ei oo, mi voi iäti maata, aikojen myötä voi kuolokin laata.”

Tätä lisää!

Leffa    ••••
Kuva    •••
Lisät    •••

Puolituntisessa dokumentissa ehditään kertoa yllättävänkin paljon
elokuvan tekemisestä ja sen vaatimasta kekseliäisyydestä. Rennon
hauskoja juttuja kertoilevat mm. ohjaaja Andrew Leman, käsikirjoittaja
Sean Branney sekä monet muut mukana heiluneet. Samalla vilautellaan
näytteitä siitä, miltä jotkut kohtaukset olisivat näyttäneet väreissä.

Epäonnistuneita ottoja on mukana kahdeksan minuutin edestä, joukossa
niin Cthulhun riehuntaa kuin levotonta dialogipaukutustakin.
Kuvamatskua riittää yli sadan still- ja set-foton edestä. Päälle tietty
vielä traileri. ”What terror they unleash!”

Aluekoodivapaalta levyltä löytyy myös suomenkielinen tekstitys.

DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/06:ssa. Mukana mm. MirrorMask,
Aeon Flux, Dogora, Zebraman, Kekko Kamen, Zinda Laash, Turkish Star
Wars, The Strange Vice of Mrs. Wardh, Serenity, Primer, Grave of the
Fireflies ja Love Hina.