Japanilainen sarjakuva on usein - ainakin nimellisesti - yhden henkilön tekemää, kun taas lännessä on tavallisempaa, että piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat eri henkilö. Toki Japanissakin on tällaisia työpareja, mutta käsikirjoittajat saavuttavat harvoin samanlaista mainetta kuin piirtäjät. Ja vain muutamat kirjoittajat ovat sellaisia supertähtiä kuin mangan grand old man, Kazuo Koike.Vuonna 1936 syntynyt Koike on vaikuttanut mangan nykytilanteeseen luultavasti enemmän kuin kukaan muu vielä elossa oleva henkilö. Hän on käsikirjoittanut useita kaikkien aikojen suosituimpia mangoja, minkä ohessa hänen kirjoittamiensa sarjojen suosiolla oli merkittävä rooli 1960-luvun lopulla syntyneen gegikan, realistisesti piirretyn sarjakuvaromaanin, vakiintumisessa ja kehittymisessä.Koike oli myös ensimmäisiä, jotka lähtivät ajamaan ammatillista koulutusta manga-alalle. Monet nykymangan supertähdet - Rumiko Takahashi etunenässä - ovatkin aloitelleet uraansa Koiken koulussa.

Tappaja ja toukkavankkurit

Pitkän uransa aikana Koike on tehnyt töitä kymmenien piirtäjien kanssa
ja käynyt läpi lähes kaikki kuviteltavissa olevat mangan lajityypit.
Parhaiten hänet kuitenkin muistetaan samuraista ja ninjoista kertovista
historiallisista tarinoistaan. Erityisesti Goseki Kojiman kanssa tehdyt
työt ovat monen sarjakuvakokoelman miekkateräksenluja selkäranka.

Kosekin ja Kojiman Lone Wolf and Cub (Kozure Okami) on merkittävä teos
myös länsimaisten harrastajien näkökulmasta. First Comicsin 1980-luvun
loppupuolella julkaisema versio oli ensimmäisiä laajaa suosiota ja
julkisuutta saaneita käännösmangoja. Ikävä kyllä aika ei tuolloin ollut
vielä kypsä tuhansien sivujen samuraieepokselle, joten sarja jäi
kesken. Onneksi Dark Horse on sittemmin julkaissut merkkiteoksen
kokonaisuudessaan.

Lone Wolf and Cubin perustarina lienee tuttu useimmille tämän lehden
lukijoista. Itto Ogami, häväisty ja takaa-ajettu samurai, ryhtyy
palkkamurhaajaksi paljastaakseen Yagyu-klaanin salajuonet. Hän kulkee
ympäri maata pienen, lastenrattaissa istuvan poikansa kanssa ja tappaa
kenet tahansa 500 kultarahasta. Miekka heiluu, miestä kaatuu ja noin
8000 sivua ehtii kulua ennen kuin Ogami vihdoin pääsee vastakkain
nemesiksensä, Retsudo Yagyun kanssa.

Lone Wolf on samuraimangaa parhaimmillaan. Koiken ja Kojiman kiinnostus
historiaan näkyy joka ruudussa. Ajankuva on pienintä yksityiskohtaa
myöten tutkittu ja uskottava. Onkin sääli, että esimerkiksi Dark Horsen
laitos on painettu peilattuna ja niin pienessä koossa, että sitä joutuu
tihrustamaan suurennuslasin kanssa. Kuvien taustoissakin kun riittäisi
tutkittavaa vaikka millä mitalla.

Kun sarjasta riisuu - kieltämättä varsin runsaan - toiminnan ja seksin,
paljastuu viihteen alta voimakkaan yhteiskuntakriittinen ote. Vaikka
Koike selvästi ihailee samuraiden ehdottomuutta ihanteidensa
noudattamisessa, hän ei anna lukijan unohtaa Edo-kauden yhteiskunnan
epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaisuutta. Lähestymistavalla onkin
selviä yhtymäkohtia Akira Kurosawan samuraielokuviin.

Lone Wolfille on tehty myös jatko-osa Shin Kozure Okami, joka kertoo
Itto Ogamin pojan, Daigoron, vaiheista alkuperäisen sarjan tapahtumien
jälkeen. Sen käsikirjoitus on edelleen Koiken, mutta vuonna 2000
kuolleen Kojiman sijasta piirroksista vastaa Hideki Mori. Sarjaa ei ole
vielä saatavissa englanniksi. Dark Horse kuitenkin ilmoitti tammikuussa
2006 ostaneensa sen julkaisuoikeudet, joten eiköhän käännös ole luvassa
ennen pitkää.

ARI-MATTI SARÉNIN ASIANTUNTEVA JA KOMEASTI KUVITETTU KAZUO KOIKE
-ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/06:ssa. Käsittelyssä mm. Samurai
Executioner, Lady Snowblood, Crying Freeman, Offered, Wounded Man ja
Dummy Oscar.