Tulleet sarjikset
Dark Horse on kullannut sarjakuvaharrastajien elämää julkaisemalla jo toisen rupeaman Bryan Talbotin steampunk-henkistä, vaihtoehtohistoriallista eläindekkaria. Grandville: Mon Amour -albumissa Scotland Yardin mäyräetsivä LeBrock jäljittää mielipuolista tappajaa. Samalla hän joutuu sotketuksi vyyhteen, jonka langat yltävät alamaailman bordelleista aina hallinnon korkeimmille portaille asti.
 
 

Grandvillen maailmassa Napoleonin sotajoukot ovat valloittaneet koko Euroopan ja jopa Iso-Britannia on joutunut alistumaan osaksi Ranskan imperiumia. Parisen sataa vuotta myöhemmin saarivaltio on kuitenkin saanut itsenäisyytensä takaisin laajan kansalaistottelemattomuus- ja vastarintaliikehdinnän ansiosta.
 
Hirmuvalta ja terroriteot ovat kuitenkin jättäneet syvät arvet brittien ja ranskalaisten välisiin suhteisiin. LeBrockin takaa-ajama vankikarkuri, sadistinen Hullu Koira Mastock, on aikoinaan kuulunut vapaustaistelijoiden armottomimpaan siipeen. Hän on vastuussa lukuisista viattomia siviiliuhreja vaatineista pommi-iskuista.
 
Talbotin kerronta toimii kuin unelma. Älykkäille johtolangoille rakentuva juoni imee mukaansa ja rytmittää juuri sopivasti toimintaa ja salapoliisityötä. LeBrock muistuttaa klassista Sherlock Holmes -hahmoa, vaikka taipuukin taistojen tiimellykseen paljon kollegaansa useammin. Myös piirrospuoli toimii täydellisesti, kuten mestaritaiteilijalta sopii odottaa.
 
Lisähupina albumi tarjoaa hauskoja viitteitä tunnettuihin sarjakuviin ja taideteoksiin. Erityisen hurmaava on sellissä viruva merimiesasuinen ankanroikale, kutsumanimeltään Vessanpytty.
 
Vain vinksahtanut virtahepo jättää Grandville: Mon Amourin lukematta.
 
Charles Burns on palannut! Miehen X'ed Out -albumilla (Pantheon Books) vauhtiin ponnahtava uutuus kuljettaa lukijat keskelle surrealistisia unikuvia.
 
Tinttimäisen kansikuvan taakse kätkeytyy tarina nuoresta Dougista, joka haaveilee saksi ja liimaa -runoilijan taiteilijaurasta. Kun poika ihastuu itsetuhoiseen valokuvaajatyttöön, käynnistyy hallusinatorinen trippi, jossa tosi ja kuvitelmat sekoittuvat huumaavasti toisiinsa.
 
Punavalkoisia jättimunia, äänettömästi apua huutavia toukkia, verisiä viemäreitä ja yhtenään toistuvia kuolleita sikiöitä. Vihreiden olentojen aavikkokaupunki, jota hallitsee pesäkeon siluetti. Uusi ihmiskasvoinen kuningatar jälkeläisiä tuottamaan.
 
Selkein viivoin ja värein toteutettu kuumeinen aistiharha kietoo kostean nihkeään syleilyynsä. Tämä kuvasto ei jätä rauhaan, sillä se sykkii syvälle käyvää vierautta. KutenRobert Crumb on albumista osuvasti todennut: "On aivan kuin taiteilija... kuin hän ei olisi ihan... ihminen."