Kaboom
 
Olen vakuuttunut, että sarjakuvamaailman äänitehosteista nimensä lainannut Kaboom saisi täydet pisteet sekä John Watersilta että Takashi Miikeltä. Toki Gregg Araki on ennenkin tehnyt omaehtoisia filmejä, mutta nyt hän on osunut riemastuttavan kahjouden kultasuoneen.
 
Kaboom käynnistyy kuin mikä tahansa opiskelijanuorten ihmissuhdekiemuroista kertova romanttinen seksploitaatiokomedia.
 
 

Filmin päähenkilö, 18-vuotias Smith (Thomas "John Connor" Dekker), kärvistelee seksuaalisen suuntautumisensa kurimuksessa. Homouteen taipuvainen poika haaveilee seksiakteista, joiden toisena osapuolena olisi hänen kämppäkaverinsa, bimbo surffaajablondi Rex (Andy Fischer-Price). Käytännössä hän kuitenkin päätyy tämän tästä sänkyyn nymfomaanisen London-tytön (lumoava Juno Temple) kanssa.
 
Smith purkaa tuntojaan parhaalle ystävälleen Stellalle (Haley Bennett). Stella on maailmaa sarkastisesti katsova taiteellinen lesbo, jonka omana ongelmana on ylitakertuva tyttöystävä Lorelei (Roxanne Mesquida). Mutta kuinka kummassa tähän kaikkeen kytkeytyvät Smithin eläväiset huumeharhat punatukkaisesta tytöstä (Nicole LaLiberte), jonka eläinnaamareihin sonnustautuneet kultistit tappavat?
 
Siinä onkin elokuvan tuhannen taalan kysymys. Jonka vastaus sinkoaa Kaboomin niin huikeisiin sfääreihin, että penikset pois. Sellaiset elementit kuin noidat, voodoo-nuket ja salaiset agentit ovat pelkkiä mausteita aidosti lihaisten sattumien seassa.
 
Kaboom vetää kerta toisensa jälkeen maton katsojan alta. Hulvattomat juonenkäänteet ja taulapäiset ideat vääntävät aivot harvinaisen hurmaavalle rullalle. Lopputuloksena on naurunremakoita, joiden aikana hengenlähtö on lähellä. Ainutlaatuisen elokuvakokemuksen päätteeksi ei voi kuin hurrata äänensä käheäksi.
 
Araki on nero!
 
Toni Jerrman
 
 
ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/11:sta. Mukana mm. The Adjustment Bureau, Never Let Me Go, I Am Number Four, The Rite ja Season of the Witch.