Egmontin valikoimissa tuoretta eurooppalaista sarjakuvaa edustaa Joann Sfarin Rabbin katti, josta on nyt ilmestynyt toinen albumi nimeltään Maanpäällinen paratiisi. Sarjakuvassahan seurataan juutalaisten elämää 1930-luvun kuohuvassa Algeriassa.
Kovakantisen kirjan ensimmäisessä tarinassa valotetaan leijonansa kera kylästä toiseen kiertävän tarinankertoja Malkan legendaarista mainetta. Katin, jellonan ja käärmeen keskusteluiden kautta esiin nousevat kysymykset vanhuudesta ja hyvästä kuolemasta. Luonnollisesti sarjassa sivutaan myös aikakauden poliittista ilmapiiriä, jossa eri uskonnolliset ryhmät asettuvat kansankiihottajien suulla toisiaan vastaan.
Hengellinen pohdinta saa enemmän sijaa Jerusalem Afrikassa -osiossa, jossa etsitään myyttistä mustien juutalaisten yhteisöä. Olivat kyseessä sitten muslimit tai juutalaiset, niin aina joukosta löytyy sekä fundamentalistisia kiihkoilijoita että suvaitsevaisuutta korostavia tahoja.
Lämminhenkisesti kuvattu Rabbin katti on filosofinen tutkielma elämästä, uskonnoista, ihmisyydestä sekä yhdestä historiallisesta ajanjaksosta. Tapahtumia tärkeämpiä ovat henkilöiden käymät keskustelut sekä Sfarin luonnosmaisen herkkävaistoinen piirrostyöskentely.
Valitettavasti lukukokemusta raskauttaa pieneksi puristettu, epäselkeä tekstaus, joka saa albumin lentämään ö-mappiin useampaankin otteeseen.
Hideyuki Kikuchin Vampire Hunter D -sarja on ollut suosittu niin romaani- kuin animemuodossakin. Nyt testataan, kuinka käy mangan kanssa. Punaisen jättiläisen tuoreeltaan suomeksi julkaisema Vampire Hunter D -sarjakuva on Saiko Takakin sovitus alkuperäisistä kirjoista.
Tuhoisan ydinsodan jälkeen ihmiskunnan hallitsijoiksi nousivat verenhimoiset vampyyrit. Alkoi uudenlainen sivistyksen aika. Kosmiset säteet ja ydinsäteily tekivät kuitenkin joistain ihmisistä supervoimaisia mutantteja, jotka metsästävät vampyyrejä.
Tarinan keskushenkilö, salaperäinen D, on verenimijöiden esi-isän ja ihmisnaisen dampyyri-äpärä. Hänellä on tietenkin yli-inhimillisiä kykyjä.
Tarina sekoittaa kuvioihinsa surutta aineksia niin goottikauhusta, lännenseikkailuista, supersankarisarjakuvista, bulkkifantasiasta kuin pulp-scifistäkin. Sheriffit ratsastelevat robohevosilla, aristokraattiset vampyyrit pitävät hovia linnoissaan, kyläläiset kärvistelevät taikauskon pauloissa ja kaupunkien elementtitalot ovat kuin Itä-Helsingistä kotoisin.
Kokonaisuuden klisetulvaista meininkiä vain korostaa säheltävän toiminnallinen juoni sekä hutiloitu piirros, joka kaatuu monin osin jo huonoimpaan mahdolliseen Shokki-, Korkkari- tai italotyyliin. Unohtamatta tietenkään niitä mahdottoman isopovisia naishahmoja.
Hyväksi tätä tuskin kutsuisi edes sokea manga-fani. Mutta lopputuloksen 1970-lukulaisessa kioskiroskaisuudessa on nostalgista viehätystä, joka kolisee ainakin kaikkiin kalkkunasarjakuvien ystäviin. On jotenkin käsittämätöntä, että tällaista räpellystä pystytään tänäkin päivänä luomaan ja levittämään. Toivottavasti jatkossa juoneen tupsahtaa myös jättigorilloja ja vähintään yksi tappajahai!
TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/08:ssa.
Mukana mm. Muumimamma, Piko & Fantasio, Neil Gaimanin Neverwhere, Halo, Blacksad, XIII, Maalari ja merirosvo, Paholaisen morsian, Musta aukko ja Kapteeni Kanki.