Eyes Without a Face
aka Les yeux sans visage
(USA-versio)
Georges Franjun vuonna 1959 valmistunut mustavalkoklassikko Eyes Without a Face on vaikuttanut ranskalaiseen kauhuun todennäköisesti enemmän kuin mikään toinen elokuva. Kyseessä on yksi ensimmäisistä maassa valmistuneista täysiverisistä kauhuleffoista - genre, jota taiteellisuutta vaalineet ranskalaiskriitikot yleensä halveksivat suoralta kädeltä. Toisaalta ohjaaja Franju oli jo tässä vaiheessa tehnyt useita arvostettuja lyhytfilmejä sekä dokumentteja ja ollut yhdessä Henri Langloisin ja Jean Mitryn kanssa perustamassa Ranskan legendaarista elokuva-arkistoa, La Cinémathèque francaisea.
Vahvatunnelmainen Eyes Without a Face käsitteleekin fantastisen keinoin kysymyksiä identiteetin merkityksestä, tieteen moraalista ja syntiin lankeamisesta. Elokuvan teemoja on sittemmin kierrätetty lukuisissa muissa ranskalaisfilmeissä, toisinaan jopa onnistuneesti.
Tarina lähtee liikkeelle lähes mykkäelokuvamaisella kohtauksella. Keski-ikäinen nainen ajaa rättisitikkaa autiolla, öisellä tiellä. Väliin hän vilkuilee takapenkillä nuokkuvaa hahmoa, jonka kasvot jäävät ison hatun peittoon. Pysäytettyään auton nainen raahaa kuolleeksi paljastuvan matkustajan jokeen.
Tämän jälkeen siirrytään luennolle, jossa nerokas kirurgi, professori Génessier (Pierre Brasseur) kertoo seurapiirirouville lääketieteen ihmeiden täyteisestä tulevaisuudesta, elinsiirroista ja muista elämää pidentävistä keksinnöistä. Maineen ja menestyksen valokeilassa paistattelevaa professoria painaa kuitenkin henkilökohtainen ongelma: jämpti mies on syypää auto-onnettomuuteen, joka tuhosi hänen Christiane-tyttärensä (Edith Scob) kasvot.
Niinpä Génessier on valmis vaikka mihin temppuihin korjatakseen asiantilan. Ulospäin hän esittää motiivikseen Christianen hyvinvoinnin, mutta käytännössä häntä ajaa eteenpäin oma syyllisyydentunne sekä loistava tilaisuus suorittaa uraauurtavia lääketieteellisiä kokeita. Sihteerinsä avustuksella professori kaappaa opiskelijatyttöjä, joiden kasvot hän sitten yrittää siirtää tyttärelleen - useimmiten tappavan huonolla menestyksellä.
Isänsä pakkomielteen uhriksi joutunut Christiane on syytön tähän kaikkeen. Hän vaeltelee upean kartanon käytävillä yhteen ilmeeseen jähmettynyt naamari kasvoillaan ja kaipaa poispääsyä yksityisestä helvetistään.
Ammattitaitoisesti toteutetun Eyes Without a Facen tempo on rauhallinen, mutta samalla tunnelmaa luovan elegantti. Kohtauksissa on väliin jopa runollista otetta, erityisesti silloin kun kamera seuraa naamiokasvoista Christianea. Valkoisen maskin peittämän nukkemaisen hahmon ulkoisen rauhallisuuden ja sisäisen tunnemyrskyn välillä on käsinkosketeltava jännite. Tämä toismaallinen konflikti purkautuu hienosti filmin viime metreillä.
Laatuelokuva.
Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät ••••
Franjun esikoisfilmi, vuonna 1949 valmistunut 20-minuuttinen Blood of the Beasts haukkaa bonusaineistosta mittavan osan. Lähes surrealistiseksi taipuvassa taidelyhärissä Pariisin laitakaupunkien maisemat ja elämänmeno sekä shokeeraavat dokumenttikuvat teurastamon arjesta asettuvat rinnakkain. Kamera tarkkailee ja todistaa, esittää todellisuuden sellaisena kuin sen valitusta kulmasta näkee.
Vanhoja haastattelupätkiä, joissa Franju kertoo niin Blood of the Beastsista, Eyes Without a Facesta kuin käsityksistään elokuvakauhusta, löytyy lähes 10 minuutin edestä. Silmien käsikirjoituksesta vastaavat Pierre Boileua ja Thomas Narcejac puhuvat puolestaan seitsemisen minuutin ajan yhteistyöstään sekä rikoskirjallisuudesta yleisemminkin. Miesten kirjathan ovat toimineet pohjina myös mm. Henri-Georges Clouzotin Les Diaboliques ja Alfred Hitchcockin Vertigo -leffoille.
Vanhoja promokuvia löytyy kymmeniä ja trailereita kaksi. Dvd:n kansipapereissa elokuvaa analysoivat filmihistorioitsija David Kalat sekä kirjailija Patrick McGrath.
TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 1/08:ssa.
Mukana mm. Mill of the Stone Women, Blood Rose, Earth Dies Screaming, The Man Who Could Work Miracles, Versus, Cutie Honey, Malabimba, Torso, Blood Dolls, Hostel II, Perfect Creature ja Demon Seed.