Suuri Pan on kuollut! Avaruusoopperan suurmestarilta ei tule enää edes jälkeenjääneitä teoksia. Iain Banksin kolme vuosikymmentä kestänyt loistokas ura heijastuu silti vahvasti nykypäivän tieteiskirjallisuuteen.

Kaikki avaruusscifi ei kuitenkaan ole riittävän melodramaattista ja romanttista ollakseen varsinaista avaruusoopperaa. Lisäksi aurinkokunnan tutkimus ja eksoplaneettojen löytyminen ovat tuoneet genren lähemmäs tiukkaa hardcorea kuin koskaan aikaisemmin. Tästä huolimatta mielikuvituksen ilotulitustakin on runsaasti tarjolla.

John C. Wrightin eeppinen Eschaton-saaga on yksi ilotulituksen tarjoajista. Sarjan käynnistänyt Count to a Trillion (2011) alkaa dystopiana tuhon runtelemalla Maapallolla. Menelaus Montrose kohoaa kaksintaistelevasta lakimiehestä ihmiskunnan johtohahmoksi.

Maailma nytkähtää raiteiltaan, kun avaruudesta löytyy monumentti. Menelaus ratkaisee sen kryptisen koodin ja paljastaa niin erilaisten teknologioiden kuin maailmankaikkeudenkin salaisuuksia. Syntyy hermetistien imperiumi.

Menelaus nai kuningatar Ranian. Yhdessä heidän on tarkoitus hallita ja luoda posthumanistinen ihmiskunta – sekä johdattaa heidät tähtiin. Monumentti paljastaa kuitenkin myös varoituksen uhkaavasta kosmisesta vaarasta.

The Hermetic Millennia -romaani (2012) jatkaa tarinaa. Kaikki ei ole sujunut niin kuin Menelaus toivoi. Rania on jättänyt hänet ja lähtenyt etsimään jotakin, joka pelastaisi sekä Maapallon että ihmiskunnan pulasta. Ranian odotetaan palaavan muutaman tuhannen vuoden kuluttua, ja Menelauksen on tarkoitus pitää kotinurkat kunnossa sen aikaa.

Tässä vaiheessa tarina lainaa rakenteensa H. G. Wellsin Aikakoneesta. Menelaus syväjäädyttää itsensä ja herää tarkistamaan maailman tilaa joidenkin satojen vuosien välein. Enää hän ei ole suuri hallitsija, pikemminkin harmaa eminenssi ja legenda. Muut hermetistit, hänen entiset taistelutoverinsa, ovat kääntyneet häntä vastaan ja yrittävät anastaa vallan itselleen.

Kerronnasta saa vaikutelman, että Menelaus ei ole näkökulmahenkilönä kovinkaan luotettava – sen verran randimaista sankaria hänessä on.

Wright on avoimesti kertonut kääntyneensä 42-vuotiaana ateistista katolilaiseksi. Uskonnollisuus ei kuitenkaan näy kirjoissa kovin vahvana – mukana on jonkin verran katolilaista mythosta, mutta ei evankeliaa.

Kirjailija tuntee hyvin scifin traditiot ja hyödyntää niitä melko vapaasti ja monipuolisesti. Myös se, että hän on aiemmin kirjoittanut fantasiaa, näkyy tyylissä – eikä välttämättä huonolla tavalla. Tosin dialogi hyökyy väliin lukijan päälle kuin tsunami ja paikoin tarina harhautuu turhan laveisiin selityksiin. Tiivistäminen olisi tehnyt kirjoille hyvää.

Sarjan kolmas teos, The Judge of Ages, ilmestyi alkuvuodesta. Tulossa on vielä ainakin kolme kirjaa sen päälle. Eli jos Wrightin tyyliin tykästyy, riittää lukemista tulevillekin kesille.

KIMMO LEHTOSEN KUTZPAH JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

James S. A. Corey: Cibola Burn
Ann Leckie: Ancillary Justice
Hannu Rajaniemi: The Causal Angel
Peter Watts: Echopraxia