Brontis Jodorowsky
Elämän tanssi

Alejandro Jodorowsky (s. 1929) on yksi kaikkien aikojen omaperäisimmistä elokuvaohjaajista. Hänen 1970-luvun filminsä El Topo ja The Holy Mountain (ks. TV 3/04) ovat eittämättä kulttileffojen psykedeelisintä aatelia. Legendaarinen on myös viime hetkellä kariutunut yritys siirtää valkokankaille Frank Herbertin palkittu Dyyni-tieteisromaani (1/14).

Dyyni-fiaskon jälkeen Alejandro on ohjannut elokuvia harvakseltaan. Hypnoottinen kauhudraama Santa Sangre valmistui vuonna 1989 ja yllättävänkin normaali The Rainbow Thief vuotta myöhemmin. Niiden jälkeen mies on viettänyt elokuvataiteen saralla hiljaiseloa.

Pari vuotta sitten kuitenkin räjähti, kun Alejandro palasi kameran taakse työstämään omaelämäkerrallista Elämän tanssi -fantasiaa (2013). Suomessa filmi sai ensiesityksensä syyskuun lopulla Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla.

Elokuva kertoo Alejandron lapsuudesta pienessä Tocopillan chileläiskylässä. Siitä, kuinka Stalinia palvova Jaime-isä koulii herkästä pojasta (Jeremias Herskovits) ankaralla kädellä miestä. Ja miehen malliinhan kuuluu kestää väkivaltaa valittamatta.

Filmi karkaa pitkäksi aikaa myös sivujuonteeseen, jossa Jaime suunnittelee presidentti Carlos Ibáñez del Campon salamurhaa. Tämän kuvion kautta hän päätyy niin koirien vaatenäyttelyyn kuin hevostallin hoitajaksikin.

Ristiriitaisen isäsuhteen ohessa filmi tarjoilee ymmärryksestä, anteeksiannosta ja antaumuksesta kumpuavaa henkisen kasvun filosofiaa sekä maagisen symbolistista kuvastoa. Elokuvassa on runsaasti ohjaajalle tyypillisiä, värikkäitä henkilöhahmoja yhteiskunnan laitamilta: sirkuslaisia, kääpiöitä, transvestiitteja ja raajojaan menettäneitä kaivostyöläisiä. Kerjäläisiä, kapinallisia ja vuorilla vaeltavia musta-asuisia leprapotilaita.

Filmi heittää perinteisen realismin suoralta kädeltä jorpakkoon. Sara-äiti (Pamela Flores) esittää kaikki repliikkinsä ooppera-aarioita laulaen. Alejandro itse ilmestyy aina väliin suojelemaan ja ohjastamaan omaa lapsi-minäänsä. Lopputuloksena on runollinen, terapeuttinen matka unenomaiseen todellisuuteen.

Alejandron isää esittää Elämän tanssissa hänen vanhin poikansa Brontis Jodorowsky (s. 1962). Brontis astui valkokankaille ensi kertaa jo vuonna 1970 El Topo -elokuvassa, jossa hän esitti Alejandron näyttelemän myyttisen pyssysankarin poikaa. Sittemmin hän on kunnostautunut erityisesti teatterilavalla.

Brontis vieraili Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Tuolloin myös Tähtivaeltajalle tarjoutui tilaisuus haastatella häntä.

Isäsi Alejandro Jodorowskyn edellisestä elokuvasta ehti vierähtää yli 20 vuotta. Mikä sai hänet palaamaan kameran taakse?

Hetki ja mahdollisuus, energioiden vuo, joka avasi tämän oven. Välivuosien aikana isäni yritti käynnistää kahtakin projektia, mutta ei saanut niihin rahoitusta. Tämä johtui siitä, että elokuvapiireissä liikkuu nykyisin yhä vähemmän tuottajia ja yhä enemmän sijoittajia, jotka vähät välittävät elokuvista ja etsivät vain mittavia pikavoittoja. Alejandro ei ole mikään kaupallisten jymymenestysten tekijä, joten hänen suunnitelmansa eivät ottaneet tuulta alleen.

Pari vuotta sitten päädyin kuitenkin pääosaan Táu-nimiseen (2012) meksikolaiselokuvaan. Se tehtiin äärimmäisen halvalla – kuvausten hinta ilman näyttelijöiden palkkioita oli 60 000 dollarin luokkaa. Laadukkaalla digikameralla kuvattu filmi on silti kauniin näköinen. Pyysinkin ohjaajalta elokuvasta näytepätkiä, jotta voisin esitellä niitä Alejandrolle.

Selitin isälleni: "Katso nyt, miten hienoa jälkeä nykyisillä digikameroilla syntyy. Laatu on ihan eri maailmasta kuin vanhoilla videokameroilla. Tällä tekniikalla pystyisit tekemään filmin edullisesti ilman ulkopuolisia tuottajia. Ja vaikkei levittäjääkään löytyisi, valmiin leffan voisi pistää ilmaiseksi jakoon internettiin, koska eihän tässä ole kyse rahasta."

Hän lupasi harkita asiaa.

Suunnilleen samoihin aikoihin isäni päätyi Frank Pavichin Jodorowsky's Dune -dokumentin (1/14) kautta jälleen yhteyksiin tuottaja Michel Seydouxin kanssa. Lisäksi hänen ovelleen ilmestyi kuin tyhjästä chileläinen Xavier Guerrero, joka oli nähnyt remasteroidut dvd-versiot El Toposta ja Holy Mountainista (1973) ja innostunut niistä valtavasti. "Ei voi olla totta, ettet tee enää elokuvia! Minä autan sinua rahoittamaan seuraavan leffasi", hän vaahtosi.

Isäni oli ihan, että joopa joo, kaikenlaisia hulluja sitä on vuosien mittaan nähty.

TONI JERRMANIN BRONTIS JODOROWSKY -HAASTATTELU JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.