Arthur Machen
Tarinoita hengen seikkailuista, osa 1

H. P. Lovecraft ylisti Arthur Machenia (1863–1947) taiteellisuuden tasolle korotetun kosmisen kauhun luojaksi. Tunnettu luonnehdinta ilmestyi esseessä Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa, jonka ensimmäinen versio on vuodelta 1927. Tämä lausunto on osaltaan estänyt Machenin tuotantoa liukumasta unholaan.

Kuuteen sanaan ei kuitenkaan mahdu koko totuutta kirjailijasta, jonka teokset sivusivat monia muitakin teemoja aina kirjallisuuden filosofiasta uskontoon. Uransa aikana Machen ehti toimia myös näyttelijänä ja lehtimiehenä.

Machen oli harras katolilainen, mutta tästä huolimatta yksi hänen suosikkikirjailijoistaan oli keskiaikaisen hillittömyyden mestari François Rabelais. Lisäksi Machen kirjoitti elämästään rehellisen selvänäköisesti muistelmakirjoissaan, mutta jätti joitakin ilmeisen keskeisiä seikkoja mainitsematta. Todellinen Arthur Machen on aina osittain piilossa.

Peittelevä ilmaisutyyli on olennainen osa Machenin kirjallista mielikuvitusta, joka korostaa ihmisen kokemuspiirin pienuutta suhteessa ympäröivän maailman selittämättömyyteen. Mikään ei kenties ole sitä, miltä se näyttää.

Muinaiskreikkalainen mysteeri

"Katso iltaruskoa; aivan kuin siinä olisi kokonainen kaupunki, joka leimuaa liekeissä, ja tuolla, noiden pimeiden talojen välissä sataa verta virtanaan."

Arthur Machen syntyi vuonna 1863 pienessä Carleonin kaupungissa Englannin ja Walesin rajamaastossa. Kasteessa hän sai nimekseen Arthur Lewelyn Jones. Hänen isänsä John Edward Jones kuului walesilaiseen pappissukuun ja rakennutti tuolloin itselleen pappilaa pieneen maalaisseurakuntaan Llanddewi Vachin kirkon lähelle. Perhe muutti sinne seuraavana vuonna.

Arthurin äiti oli Janet Robina Machen, kotoisin Skotlannista, mutta osittain walesilaista sukujuurta. Pastori Jonesille kerrottiin, että hän saa pienen perinnön vaimonsa suvulta, jos ottaa vaimonsa sukunimen. Niinpä hänet tunnettiin myöhemmin pastori Jones Machenina.

Arthurin äiti sairasteli paljon ja hänen isällään oli harvaan asutussa seurakunnassa yllin kyllin tekemistä. Ainoana lapsena Arthur oli enimmäkseen yksin ennen kouluikää. Hän on itse muistellut tavanneensa muita lapsia vain vahingossa.

Koulun aloittaminen 11-vuotiaana ei muuttanut tilannetta. Hän ei osallistunut lasten juhliin tai urheilullisiin kisailuihin. Pelkkä ajatus moisista ajanviettotavoista sai hänet värisemään inhosta. Yksinäinen vaeltelu historiaa henkivällä kotiseudulla oli paljon innostavampaa.

Arthur oli kiinnostuneempi kirjallisuudesta kuin koulun opetuksista. Hän täydensi pappilan pientä kirjakokoelmaa rautatieasemalta ostetuilla pokkareilla. Jo lapsesta lähtien hänen suosikkeinaan pysyivät Don Quiote, Tuhannen ja yhden yön tarinat sekä Thomas De Quinceyn Confessions of an English Opium-Eater (1821).

Vuonna 1880 perhe päätti, että Arthur alkaisi opiskella lääketiedettä. Isä vei pojan Lontooseen pääsykokeita varten. Koepapereita täytellessään Arthur totesi, ettei lääketiede kiinnostanut häntä lainkaan. Paljon hauskempaa oli tutustua Lontoon teatterielämään, josta hän oli aiemmin vain unelmoinut.

PEKKA MANNISEN HUIKEAN LAAJA MACHEN-ARTIKKELI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.

"Kokeellinen aivoleikkaus saa primitiiviset tunteet kuplimaan."