Night Visions
Maximum Halloween 3012

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun muutama kymmentä kauhufania kokoontui ensi kertaa koko yön kestäville Night Visions -filmifestivaaleille. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, tapahtuma on laajentunut viisipäiväiseksi ja lippujakin myytiin lähes kymmenentuhatta.

Loka-marraskuun vaihteessa järjestetty festivaali otti tällä kertaa kaksinkertaisen varaslähdön. Törkykuningas John Watersin live-show This Filthy World – Filthier and More Horrible täytti Bio Rexin 23. päivä lokakuuta. Jatkoa seurasi neljää päivää myöhemmin, jolloin Paul Verhoeven saapui esittelemään Robocop – Director's Cut -elokuvan erikoisnäytöksen.

Varsinaisilla festareilla oli tarjolla niin ennakkoensi-iltoja (mm. God Bless America), vanhoja klassikkoja (Shogun Assassin, Pink Flamingos…) kuin iso kasa tuoreita genrehelmiäkin. Muuten mainiosti sujuneita seremonioita häiritsivät vain huonosti tiedotetut teatterivaihdokset sekä aikataulujen roima venyminen, joka pakotti osan yleisöstä kiiruhtamaan liikennevälineisiin kesken viimeisten näytösten.

Lihaisat kestomakkarat

Espanjalainen Jaume "Los sin nombre" Balagueró on viime vuosina keskittynyt työstämään [REC]-elokuvia (2/08 & 3/10) yhdessä Paco Plazan kanssa. Nyt sarjafilmailu on kuitenkin saanut kyytiä, kun mies on tarttunut kiintoisampaan projektiin. Alberto Marinin tekstiin pohjautuva Sleep Tight (2011) on hyytävä kuvaus psykopaattisesta stalkerista.

Päällepäin ystävällinen ja avulias César (Luis Tosar) toimii kerrostalon vahtimestarina. Mies kykenee onnen tunteisiin vain pystyessään tekemään muiden elämästä onnettoman. Tässä tavoitteessa herran pääkohteeksi valikoituu iloluontoinen Clara (Marta Etura), jota mikään vastoinkäyminen ei tunnu masentavan.

Kylmät väreet hiipivät selkäpiihin, kun yleisavaimet omistava talonmies astuu iltasella Claran kämppään ja asettuu piiloon naisen vuoteen alle. Mitä kaikkea tästä seuraa, purkautuu esiin vähitellen elokuvan edetessä. Mutta karmaisevampaan suuntaan joka tapauksessa edetään, eikä tuskanhielle näy loppua.

Sleep Tight on äärimmäisen intensiivinen pahuuden kuvaus, joka ei hellitä otettaan edes projektorin valon sammuttua. Inha tunne jää mieleen kummittelemaan, sillä suojaisaksi turvasatamaksi miellettyä kotia on harvoin häväisty näin puistattavin keinoin.

Juuri tätä psykologista trilleriä varten on keksitty sellaiset sanat kuin "karmiva" ja "ilkeä". Nuku hyvin!

Norjalaiset ne sitten osaavat. Maailman valloittaneen peikkoleffa Trollhunterin (3/11) perässä vuonojen maasta ponnistaa Aleksander Nordaasin ohjaama Thale (2012). Myös sen perusidea nojaa norjalaisiin kansantaruihin.

No Shit -siivousfirman työntekijät ovat erikoistuneet putsaamaan asuntoja, joiden omistajat ovat kuolleet väkivaltaisesti tai vain mädäntyneet koteihinsa. Syrjäisellä metsämökillä he törmäävät salaiseen kellarihuoneistoon, jonka valkoisella nesteellä täytetyssä ammeessa makaa koneistoihin ja putkistoihin kytketty alaston nainen (Silje Reinåmo).

Pian käy selväksi, että pelokas tyttö on huldra, satujen metsänneito. Mutta kuinka hän on päätynyt suljettuun kellariin? Keitä ovat metsässä vilahtelevat pitkäsääriset kummajaiset? Ja miten tähän kaikkeen kytkeytyvät suuryrityksen raskaasti aseistetut agentit?

Mukaansatempaavasti käsikirjoitettu Thale kulkee hyvin ja sisältää riittoisasti jännitteitä koko mittansa ajaksi. Hetkittäin filmin pieni budjetti tosin käy turhan selvästi ilmi. Onneksi keskeinen näyttelijäkaarti (Reinåmon ohessa Erlend Nervold ja Jon Sigve Skard) onnistuu kuitenkin niin mainiosti rooleissaan, että sen rinnalla pienet tuotannolliset ongelmat unohtuvat.

Tämän katsastaisi mielellään toistekin.
 

TONI JERRMANIN NIGHT VISIONS -KATSAUS JATKUU PAINETUSSA LEHDSSÄ.

Mukana mm. Game of Werewolves, [REC] 3: Génesis, The Seasoning House, Tulpa, The Incident, Henge, Berberian Sound Studio, Excision ja Nightbreed – The Cabal Cut.
 
Mukana myös Rakkautta & Anarkiaa -raportti!