Catherynne M. Valente
Hirviöiden puolestapuhuja
“Shamaani on ihminen, joka on oppinut tunnistamaan tärkeän tarinan yhtä luontevasti kuin muut tunnistavat omenan.”
Catherynne M. Valente on yksi viime vuosien kiitetyimmistä tieteis- ja fantasiakirjailijoista sekä niin kutsutun mythpunk-tyylin edelläkävijä. Peaks Islandilla Mainen osavaltiossa asuva amerikkalainen vieraili vastikään Suomessa Åconin kunniavieraana. Ahvenanmaalla hän kertoi auliisti elämästään, teoksistaan, työskentelytavoistaan sekä rakkaudestaan saaria kohtaan.
Kuten Åconin vieraat yleensäkin, Valente ei ole pelkästään hieno kirjailija, vaan myös todella mielenkiintoinen persoona. Hän ei liiku minnekään ilman senhetkistä neuleprojektiaan. Hän puhuu Edinburghista sielunsa kotina ja fanittaa varhaisia naparetkeilijöitä. Ja hän kirjoittaa älykästä, runollista ja suurenmoisen häiritsevää fantasiaa.
Teatteria, lahkoja ja varhaisia tarinoita
"Catherynne M. Valente is a force unto herself, one of those quadruple threats who can burn her way into your brain with novels, short stories, poetry, or blog entries.
In an era when many preach the virtues of invisible prose, Valente’s having none of it – exploding the myth that you can’t have both lush, intricate prose and accessibility for the reader."
– Jeff VanderMeer The Myths of Origin -teoksen esipuheessa
Catherynne M. Valenten lapsuutta ei voi väittää normaaliksi. Hänen isänsä oli elokuvaohjaaja ja äiti teatteriohjaaja. Vaikka äiti oli kasvanut katolisena, kuului perhe amerikkalaiseen Christian scientists -lahkoon. Lahkon säännöt kielsivät lääkärillä käynnin, ja niinpä Valente joutui painimaan esimerkiksi keskittymishäiriönsä kanssa ilman lääkitystä. Sanat, runot ja tarinat auttoivat.
Jo aivan pienestä pitäen äidin teatteritekstit elivät Valenten suussa – monologit olivat hänen mielestään “marmalogeja”, mutta joka tapauksessa niitä tuli harjoiteltua. Omia tarinoitaan hän kehitti kaksivuotiaasta lähtien vaikkapa siitä, miten tavallisesta simpukasta oli tullut äidin kultainen, simpukanmuotoinen herätyskello.
Valenten lapsuuden tekstit eivät myöskään olleet niitä tavallisia satuja ja tarinoita, sillä äiti luki hänelle ääneen mitä tahansa sattui itse olemaan lukemassa. Niinpä tyttö kuuli iltasatuina Platonin Valtiota, ranskalaista surrealistista teatteria, Samuel Beckettiä ja Apollinairea. Tämän ansiosta hän valmistui lukiosta jo 15-vuotiaana ja päätyi yliopistoon lukemaan klassista kreikkaa ja latinaa. Jatko-opinnot hän suoritti keskiajantutkimuksessa.
Valente aloitti kirjailijanuransa runoilijana, ja näitä runoja on koottu vuonna 2005 ilmestyneeseen Apocrypha-teokseen. Myös hänen ensimmäinen proosateoksensa, The Labyrinth (2004), on joidenkin mielestä vaivoin laskettavissa romaaniksi. Teoksen teksti on labyrintti, ja lukija joko uppoutuu sen kielelliseen rikkauteen tai ei, omista mieltymyksistään riippuen.
Valente ei olekaan valmis antamaan vedenpitävää määritelmää runouden ja proosan eroista, mutta toteaa, että ainakin hänelle itselleen keskeistä on ajan kokemus: runous keskittyy yhteen, valokuvamaiseen hetkeen, kun taas proosa on kuin koko illan elokuva. Mutta eroavaisuuksistaan huolimatta nämä kirjallisuuden muodot ovat Valenten mukaan luodut toisilleen: ”Proosakerronnan ja runouden tulisi yhtyä ja tehdä villisilmäisiä vauvoja!”
The Labyrinth ja muut Valenten varhaiset proosateokset löytyvät The Myths of Origin -kokoelmasta (2011). Sen sisällön perusteella kirjailijaa voisi kuvailla lähinnä feministiseksi surrealistiksi. Ja vaikka Valenten myöhemmät novellit ja romaanit ovatkin huomattavasti helpommin lähestyttävää luettavaa, ei hän koskaan ole luopunut kyvystään nivoa omaperäistä kieltä yhteen häkellyttävän kekseliäiden ja mukaansatempaavien tarinoiden kanssa.
MERJA POLVISEN LAAJA CATHERYNNE M. VALENTE -KATSAUS JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.
Mukana myös kolme Valente-novellisuomennosta!