Skotlannissa asuva, vuonna 1964 syntynyt Charles Stross on ehtinyt paljon. Sen siitä saa, kun nuorena aloittaa...



Monille aikaansa seuraaville Stross on tullut alkujaan tutuksi lukuisten palkintojen ehdokaslistoilta. Vaikka hän ei lopulta ole pokaaleja erityisen paljon kahminutkaan, niin jo BSFA-, Locus-, Hugo-, Nebula- ja Sturgeon-ehdokkuudet kertovat kirjailijan tasosta enemmän kuin äkkiä arvaisikaan.

Stross myi ensimmäisen, The Boys -novellinsa Interzone-lehteen jo vuonna 1987. Seuraavan vuosikymmenen aikana hän kirjoitti useita lyhyitä tarinoita, joista osa on koottu Toast-kokoelmaan (2002). Romaaneja Strossilta on ilmestynyt vasta 2000-luvun puolella, mutta korvaukseksi kirjoja on sitten tullut sitäkin kiihkeämpään tahtiin.



Strossin ura on kohonnut lentoon kuin raketti. Novellien lisäksi hän on vuoden 2001 jälkeen myynyt tai tehnyt sopimuksen kolmestatoista kirjasta. Niistä puolet on nähnyt päivänvalon vuosina 2003–2005, ja jatkoa on tulossa noin kolmen kirjan vuosivauhtia. Yllättäen opukset ovat ilmestyneet alkujaan Yhdysvaltain markkinoilla, ja vasta kolme Strossin kirjaa on päätynyt myös brittiläisten kustantajien valikoimiin.



Strossin ensimmäinen romaani, Singularity Sky (2003), on noteerattu aikaisemminkin Tähtivaeltajassa (ks. 1/2004; mukana myös Stross-novellisuomennos), eikä syyttä. Kirja onnistuu erottautumaan omalla tyylillään vaikeassa ja tällä hetkellä kovasti kisaillussa lajissa eli avaruusooppera-scifissä.



Stross osoittaa olevansa erittäin rutinoitunut kirjoittaja, joka ei kompastele tekstissään samalla tavalla kuin vaikkapa Alastair Reynolds tai Ken MacLeod. Singularity Sky on sekä tieteellisesti, yhteiskunnallisesti että erityisesti henkilökuvaukseltaan eheämpi ja uskottavampi kuin suurin osa tämän hetken muista avaruusoopperoista. Tähtienvälisen imperiumin tasapainotilaa horjuttava salaperäinen, kiertävä Festivaali on villin mielikuvituksellinen ajatus, jonka vertaista saa hakea.



KIMMO LEHTOSEN CHARLES STROSS -ARTIKKELI JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/05:ssä.