The Box

Ohjaaja Richard Kellyn ura on vapaassa syöksykierteessä. Miehen esikoiselokuva Donnie Darko (2001) oli erinomaisen outo visio aikamatkailusta, nuorukaisesta ja jättijäniksestä. Jo seuraava leffa, eli Southland Tales (2006), päätyi hämmentävänä sillisalaattina Ilja Rautsin Tähtivaeltaja 3/08:ssa julkaistuun elokuvakatastrofeja käsitelleeseen artikkeliin. Nyt valmistunut The Box pistää vielä huonommaksi ja lisää onttoon sekasotkuun M. Night Shyamalan -fiiliksiä.

Richard Mathesonin lyhyeen Button, Button -novelliin perustuva elokuva alkaa klassisella moraalidilemmalla: olisitko valmis tappamaan ihmisen isoa rahatukkua vastaan? Tämän kysymyksen äärelle joutuvat Cameron Diazin ja James Marsdenin heikosti näyttelemät Norma ja Arthur Lewis, kun heidän kotiovelleen ilmestyy salaperäinen paketti. Ruskean kääreen sisältä paljastuu punaisella kytkimellä varustettu laatikko. Seuraavana päivänä kasvoiltaan pahasti arpeutunut vanhempi herrasmies (Frank Langella) saapuu valistamaan heitä. Jos painatte nappia, saatte miljoona dollaria - mutta samalla joku teille tuntematon ihminen kuolee. Valinta on yksin teidän.

Siinäpä sitä riittää pohtimista... Varsinkin kun Norma on juuri saanut kuulla potkuistaan, eikä NASA:lla työskentelevä Arthurkaan ansaitse maltaita.

Tämä idea ei yksin jaksaisi kantaa kaksituntista elokuvaa, joten Kelly on mennyt ja kirjoittanut sen ympärille rönsyilevän mysteerin, jossa ei ole päätä eikä häntää. Kuka on pahaenteisesti virnuileva nuori poika? Miten Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuuden virasto liittyy asiaan? Kuinka tämä kaikki kytkeytyy Viking-luotaimen lähettämiin Mars-valokuviin?

Itseään pseudokummaksi pakolla vääntävässä juonessa viljellään hämäriä johtolankoja ja kryptisiä lausuntoja, jotka eivät vie mihinkään. Sen sijaan paljastukset tarjoillaan ekspositiokohtauksissa, joissa joku hahmo selittää toiselle, mistä tapahtumissa onkaan kyse. Aivan suoraan möläytetään myös, että kyseessä on koe, jossa oikea ratkaisu olisi olla painamatta sitä pirun nappia. Ikään kuin se nyt ei olisi muutenkin itsestäänselvää.

Totuus siitä, kuka moista koetta suorittaa, jätetään ilmaan. Väliin esitetään, että kaiken taustalla on Maapallon ulkopuolinen äly, joka on tullut testaamaan ihmiskuntaa. Tätä tulkintaa tukevat dialogin ohessa mm. zombiemaisesti käyttäytyvät ihmishahmot, taustalla kuultavat radiolähetykset sekä Arthur C. Clarke -lainaus, jonka mukaan riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdoton erottaa taikuudesta. Toisinaan taas annetaan ymmärtää, että elokuvan hahmot elävätkin helvetissä, josta vain kuolema voi heidät vapauttaa. Moista näkemystä painottaa mm. Jean-Paul Sartren eksistentiaalisen No Exit -kärsimysnäytelmän (suom. Suljetut ovet) jatkuva esilläpito.

Mitä ilmeisimmin elokuvan oivallus on, että teoilla ja valinnoilla on seurauksia, joita ei voi väistää. Tyhjän päälle rakentuvissa kulisseissa tälläkään opetuksella ei tosin pitkälle pötkitä.

Ihme, jos joku vielä antaa Richard Kellylle rahaa kahden totaaliflopin jälkeen.

Toni Jerrman - 2 tähteä

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 4/09:ssä. MUKANA MM. 2012, Surrogates, The Road, The Imaginarium of Dr Parnassus, 9, Planet 51, Jennifer's Body, Paranormal Activity, Orphan, The Final Destination 3D ja Bitch Slap.