1900-luvun kirjallisuuden professori Lontoon yliopistossa, arvostettu spekulatiivisen fiktion tutkija. Tieteiskirjailija ja parodioitsija. Stand-up-koomikko. Adam Roberts voisi olla näitä kaikkia. Lukuun ottamatta viimeksi mainittua hän myös on.

Tuskin kovin moni 1900-luvun kirjallisuuden professori on niin sanavalmis ja hauska kuin Adam Roberts. Tämä kävi selväksi, kun herra esiintyi viime kesänä Helsingin Finnconissa ja nappasi yleisön täydellisesti pihteihinsä. Suorituksen arvoa nostaa se, ettei juuri kukaan kuulijoista tuntenut miestä tai tämän tuotantoa ennakolta. En tiedä, miten Roberts opettaa yliopistolla, mutta jos tyyli on vähänkään sama kuin Finnconin kunniavieraspuheessa, luennoille luulisi olevan tunkua.

Tuleva professori Roberts tiesi jo pienenä, että haluaa tieteiskirjailijaksi. Kyse oli vain siitä, milloin se tapahtuu. Omien sanojensa mukaan hän oli kouluaikoinaan niitä lapsia, jotka pysyttelevät hiljaa syrjässä ja keskittyvät mieluummin hyvään kirjaan kuin koulupihan sosiaalisiin peleihin. Tätä on vaikea uskoa, kun on nähnyt miehen puhuvan yleisölle.

Koulun päätyttyä Roberts kirjautui Aberdeenin yliopistoon ja valmistui sieltä pääaineenaan englantilainen kirjallisuus. Tämän jälkeen oli vuorossa tohtorintutkinto sellaisessa vaatimattomassa opinahjossa kuin Cambridgen yliopisto. Väitöskirjan aiheena oli Robert Browningin tuotanto.

Miten ankean akateemista ja harmaata! Miksi tämä mies on muka kiinnostava? Erittäin hyvä kysymys. Muun muassa siksi, että hän puhuu Tähtivaeltajalle antamassaan kirjallisuusaiheisessa haastattelussa avoimesti kivesleikkauksestaan ja siitä, kuinka hauska se oli. Siksi, että 1900-luvun kirjallisuuden professorin asema on hänelle vain mahdollisuus väärinkäyttää valtaa ja opastaa opiskelijoita spekulatiivisen fiktion saloihin. Siksi, että hän on kirjoittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kymmenen hyvää romaania, jotka poikkeavat enemmän tai vähemmän kirjallisuuden valtavirrasta. Saman kymmenen vuoden aikana hän on työstänyt myös seitsemän parodiateosta, kaksi pienoisromaania, yhden novellikokoelman ja kaksi akateemista monografiaa. Hän väittää, että hänellä on kirjoittamisen lisäksi elämä.

Eikö muka kiinnosta yhtään?

ALEKSI KUUTION YLI 20-SIVUINEN ADAM ROBERTS -KATSAUS JATKUU TÄHTIVAELTAJA 4/09:ssä. LAAJAA ARTIKKELIA TÄYDENTÄVÄT ROBERTSIN HAASTATTELU SEKÄ ROBERTSIN KIRJOITTAMA SF-MUSIIKKIARTIKKELI.