M. John Harrison
Tyhjyys
Empty Space – A Haunting
Suom. Einari Aaltonen. Like

Kun lukee trilogian verran M. John Harrisonia, sitä alkaa epäillä paitsi todellisuutta myös sen luonnetta.

Tyhjyys jatkaa siitä, mihin trilogian aiemmat osat Valo ja Nova Swing päättyivät. Tapaamme uudelleen Valon loppumetreillä yksin jääneen Annan, Nova Swingin miehistön sekä Avustajan, joka päätyi jatkamaan Lens Aschemanin työtä. He kaikki törmäävät, tavalla tai toisella, siihen mysteeriin, joka on Kefahuchin Vuo – tuo eksoottisen fysiikan, tai fysiikan puutteen, alue, joka pikemminkin on universumista erillään kuin sen osana. Tuhannet lajit ovat miljoonien vuosien ajan pyrkineet ratkaisemaan sen arvoitukset, ja nyt ihmiskunta kuokkii samoilla apajilla.

Harrisonin maailmankaikkeus on laaja ja hankalasti ymmärrettävissä, aivan kuten tämä meidänkin. Syy, seuraus ja aika saattavat romahtaa kasaan, ja kaikkialla piileskelee voimia, jotka voivat taivuttaa todellisuuden tunnistamattomaksi. Tämän läpäisevät vain harvat seikat, kuten seksi, ihmisen pyrkimys hyvään elämään sekä hänen rajalliset kykynsä. Kerronta on uitettu täyteen havaintoja ja pohdintoja, jotka kenties selittävät, miksi ihminen on ihminen.

Toinen tapa nähdä sama asia on verrata M. John Harrisonia H. P. Lovecraftiin. Kummankin maailmankaikkeus on pohjimmiltaan niin outo ja kauhea, että ihminen ei milloinkaan kykene sitä ymmärtämään. Tämä ei tietenkään poista ihmisen halua selvittää universumin perimmäinen luonne, ja juuri siinä piilee tragedian ydin.

Romaanin käynnistyessä Anna on ikääntynyt rouva, joka on menettänyt jo toisen aviomiehensä. Hänellä on liki kolmikymppinen tytär, ja niityn laidalla sijaitseva talo. Hänellä on myös, edelleen, Michaelin hänelle antama kovalevy, jossa on tulokset Brian Taten viimeisestä kvanttilaskentatestistä. Annan arki alkaa järkkyä, kun hänen kissansa löytää oudonvärisiä sisäelimiä ja hänen huvimajansa syttyy liekkeihin kerta toisensa jälkeen.

2400-luvulla Läski-Antoyne, Mona Irene ja edellisen sukupolven pilottisankari Liv Hula kuljettavat Nova Swingillä rahtia ympäri Haloa ja pitkin Hiekkarantaa. Kohtalo kolkuttaa ovelle, kun lastiksi tarjotaan kalmohäkkiä. Kuin houkat, he vastaavat koputukseen.

Avustajalla taas on ongelma, oikeastaan parikin. Hän ei pysty päättämään, mikä hänen nimensä voisi olla. Lisäksi joku tappaa ihmisiä, jotka alkavat kuoleman jälkeen leijua ja muuttua läpikuultaviksi.

R. I. Gaines puolestaan pelaa kaikkia pelejä ja pyrkii ratkaisemaan merkittävimmän arvoituksen Vuon tällä puolen. Jo sen ääreen pääseminen on kysynyt aikaa ja ihmishenkiä, eikä kenelläkään ole kuin arvauksia, mitä he ovat edes löytäneet.

Kefahuchin Vuo -trilogia on mahtava trippi, jonka seurassa viihtyminen vaatii tiettyä antaumusta. Sitä ei selata ohimennen nopeiden säväreiden toivossa, vaan kirjasarjan voima nousee siitä mutkikkaasta kokonaiskuvasta, jonka Harrison meille maalaa.

Tyhjyys on ansiokas päätös trilogialle. Se ei varsinaisesti vaadi aiempien osien tuntemusta, mutta hyötyy siitä kuitenkin paljon.

Shimo Suntila

KIRJA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana mm.:

Antti Salminen: Lomonosovin moottori
Juha Jyrkäs: Ouramoinen
Markus Harju ja Erkka Leppänen (toim.): Praedor – Kirotun maan kulkijat
Juha Jyrkäs ja Tuomas Saloranta (toim.): Ja hän huutaa
Helena Waris: Vuori
Anni Nupponen: Joen jumala
Kari Välimäki: Todensanat
J. M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus
Kate Atkinson: Elämä elämältä
Liz Williams: Kultainen lohikäärme
Terry Pratchett: FC Akateemiset
Andzrej Sapkowski: Tulikaste
Charlie Huston: Kuolleena palannut
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Clive Cussler & Graham Brown: Nollapiste
Ann Radcliffe: Udolpho
Mika Rassi (toim.): Minä pelkään – venäläistä kauhua ja mystiikkaa
K: Like Plastic – Muovautuva mieli
Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
Chris Columbus & Ned Vizzini: Hurjien tarinoiden talo
Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
Hanna Matilainen: Mitä kummaa – Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon