Iain M. Banks
Ja Kulttuurin muuttuva merkitys
Taannoin menehtyneen Iain M. Banksin (1954–2013) Kulttuuri-sarja on nykyscifin merkkipaaluja. Kirjat toivat science fictioniin ja ennen kaikkea sen viihteelliseksi koettuun avaruusooppera-alalajiin yhteiskunnallisia teemoja. Samalla ne haastoivat koko lajityypin tavoittelemalla korkeampaa kaunokirjallista tasoa.
Kulttuuri-sarja alkoi romaanilla Muista Flebasta (Consider Phlebas 1987, suom. 1993) ja päättyi teokseen The Hydrogen Sonata (2012). Se koostuu kaikkiaan yhdeksästä romaanista sekä joukosta novelleja, jotka on julkaistu kokoelmassa The State of the Art (1991).
Avaruusoopperaa luonnehtii galaktinen mittakaava sekä spekulointi kehittyneen teknologian mahdollisuuksilla. Ällistyttävän valtaisat asiat törmäävät toisiinsa, murskaantuvat sekä liikkuvat ja ajattelevat käsittämättömän vauhdikkaasti. Linnunradan aavoille aroille levittäytyvä Kulttuuri-sivilisaatio tarjoaa kaikkea tätä.
Kulttuuri on aineellisen niukkuuden voittanut hyperteknologinen sivilisaatio, jossa biologinen ja teknologinen äly elävät ainakin näennäisen tasa-arvoisessa suhteessa. Ihmiset ja lukemattomat muut olennot rypevät yltäkylläisyydessä. Niiden on mahdollista tavoitella kaikessa rauhassa omia esteettisiä, aistillisia, sosiaalisia ja älyllisiä intohimojaan – oli kyse sitten pelien pelaamisesta, monimuotoisesta seksuaalisuudesta, keinomaailmojen rakentelusta tai oman olomuodon ja kykyjen muokkaamisesta.
Biologista tasoa huomattavasti monimutkaisemmat teknologiset älyt ovat Kulttuurin itseisarvoisia asukkaita omine vielä hämmentävimpine pyrkimyksineen.
Periaatteellisesta tasa-arvosta huolimatta Kulttuurin varsinaisesta pyörittämisestä vastaavat ennen kaikkea valtavien avaruusalusten tekoälyt, Mielet. Vähäisemmät biologiset olennot ovat niiden kanssamatkustajia tai lemmikkejä, näkökulmasta riippuen.
Kulttuuri onkin pitkälti olemassa juuri ympäri galaksia vaeltavissa aluksissaan ja vain toissijaisesti planeetoilla ja keinomaailmoissa. Siksi sillä ei ole selvästi määriteltyjä rajoja, eivätkä sitä yhdistä tunnukset tai kansalaisuuden kaltaiset käsitteet. Kulttuurin rajat hämärtyvät myös, kun uusia olentoja ja ryhmiä liittyy mukaan tai sirpaleryhmiä eroaa siitä – yleensä filosofisten tai moraalisten erimielisyyksien vuoksi.
Kirjallinen väline
Kulttuuri ei ole vain tulevaisuuden spekulatiivinen yhteiskunta vaan ennen kaikkea kirjallinen väline. Romaanisarjan avulla Banks tarkasteli esimerkiksi kolonialismia, uskonnollisuutta, nationalismia, väkivallan luonnetta, vallan käyttöä, tasa-arvoa ja toiseuden pelkoa – sekä erityisesti sotilaallisten ja humanitääristen interventioiden problematiikkaa. Tässä se on paljosta velkaa Ursula le Guinin hainilaistarinoille tai Doris Lessingin Canopus Argossa -sarjalle.
Eräänlaisena Star Trekin Tähtiliiton puuttumattomuuspolitiikan vastakohtana Kulttuuri-tarinoiden keskeinen elementti on tiedustelupalvelu Erityisolosuhteet (Special Circumstances). Se sekaantuu jatkuvasti toisten kulttuurien ja yhteiskuntien asioihin pyrkiessään laajentamaan omaa näkemystään tasa-arvosta ja rahatalouden turmiollisuudesta – sekä monista muista vaihtuvista syistä, joiden taustalla ovat Mielten riitaisat näkemykset soveliaan kehityksen mallista.
Vaikka Banks kirjoitti Kulttuurin utopiaksi ja ilmaisi tämän useassa haastattelussa, kyseessä on rikkonainen ja ristiriitainen utopia. Tätä kuvastaa hyvin Muista Flebasta -romaanin idiralaissota, johon palataan myöhemmissä kirjoissa merkittävänä historiallisena traumana. Vaikka sodan toinen osapuoli oli valloitushaluinen ja kiihkouskonnollinen valtakunta, Kulttuuri lähti sotaan yksipuolisesti moraalis-filosofisista syistä.
Jännite utopian ja kritiikin välillä säilyy läpi sarjan, ja pohdinta interventioiden oikeutuksesta huipentuu vertauskuvallisessa Inversions-romaanissa (1998). Siinä Kulttuurissa vallitsevaa moraalista kiistaa käsitellään kahden yksilön kautta kvasikeskiaikaisessa ympäristössä.
Sarjan toinen kestoaihe on radikaalisti toisenlaisen tietoisuuden käsittely muunakin kuin pelkkänä analogiana oman maailmamme konflikteille. Banks yhdistikin sujuvasti kaksi scifin perinteistä näkökulmaa: ajankohtaisten kysymysten pohdinnan etäännyttämisen avulla ja spekulatiivisten teemojen ruodinnan. Millainen voisi olla kulttuuri, jossa ihmistä edes jotenkin muistuttavat olennot elävät liki jumalankaltaisten älyjen keskellä? Millainen voisi olla tuollaisen älyn katsantokanta?
Kulttuuri-sarja poikkeaa scifin valtavirrasta myös siinä, että kehittynyt tekoäly ei automaattisesti tarkoita vähäisempien olentojen häviämistä.
Kirjasarjan välineluonnetta kuvastaa hyvin se, että Kulttuuri-kirjat ovat pääosin itsenäisiä teoksia. Ne eivät ole niinkään kertomuksia Kulttuurista itsestään vaan kanavia joidenkin avainteemojen työstämiseen. Pelaaja (Player of Games 1988, suom. 1994) käsitteli vallan kysymyksiä, Aseiden käyttö (Use of Weapons 1990, suom. 1997) väkivallan ja sodan moninaisia muotoja, Tähystä tuulenpuolta (Look to Windward 2000, suom. 2004) kostoa, traumaa ja katumusta.
VILLE LÄHTEEN ANSIOKAS KULTTUURI-ANALYYSI JATKUU PAINETUSSA LEHDESSÄ.