Island of Lost Souls
(UK-versio, blu-ray)

H. G. Wellsin Tohtori Moreaun saari -romaani (1896, suom. 1986) on filmattu kolmeen otteeseen. Ja onhan kankaille ladottu pari vähemmän luvallista adaptaatiotakin. Versioista tehokkain on yhä Erle C. Kentonin vuonna 1932 ohjaama Island of Lost Souls. Ilmestymisaikanaan elokuvaa pidettiin jopa niin hätkähdyttävänä ja tabuja rikkovana, että sen esittäminen kiellettiin mm. Britanniassa.

Edward Parkerin (Richard Arlen) matka morsiamensa (Leila Hyams) tykö katkeaa haaksirikkoon. Lopulta merestä pelastettu mies päätyy syrjäiselle viidakkosaarelle, jossa koloniaalisen tyylikäs tohtori Moreau (Charles Laughton) tekee julmia kokeita. Sivistyksen parista karkotettu tutkija nopeuttaa eläinten evoluutiota darwinismin hengessä.

Yhdessä avustaja Montgomeryn (Arthur Hohl) kanssa hän on saanut aikaiseksi karvaisia, kahdella jalalla kulkevia ihmisten irvikuvia. Näiden olentojen päähän Moreau on iskostanut lakinsa sekä oman jumalaisen asemansa. Kun tohtorin ruoska heilahtaa, eläinmiehet toistavat Bela Lugosin johdolla mantraa, joka kieltää lihan syömisen ja elävien olentojen vahingoittamisen. "Se on laki! Olemmehan ihmisiä!"

Asioiden todellinen tila jää Parkerilta alkuun huomaamatta. Hän kuvittelee, että puiden varjoissa viihtyvät olennot ovat vain kovin erikoisia alkuasukkaita. Huolia hälventää myös seksikäs Lota-tyttö (Kathleen Burke), jonka Moreau lykkää niljakas hymy huulillaan miehen seuraan.

Käytännössä Lotakaan ei ole aito homo sapiens, vaan tohtorin täydellisin suoritus, tumma ja tulinen pantterinainen. Parkerin avulla Moreau pyrkii selvittämään, onko Lota jo niin inhimillinen, että kykenee rakastumaan ja synnyttämään ihmislapsen.

Lotan käsissä jopa morsiantaan muisteleva Parker on silkkaa vahaa.

Tuskien talon laboratoriosta kaikuu kuitenkin piinallisia avunhuutoja, jotka avaavat miehen silmät Moreaun saaren sanoinkuvaamattomille kauhuille.

Kun paikalle vielä saapuu Parkerin morsian, alkavat kulissit horjua. Lopulta ylimielinen luoja kohtaa alistetut alamaisensa yhteenotossa, jossa paha saa osuvan palkkansa.

Kuten juonikuvauksesta käy ilmi, tarinaa on muokattu rutkasti alkuperäisestä romaanista. Wells itse ei filmistä pahemmin perustanutkaan, vaan piti sitä vulgaarina. Tällä kertaa herra kirjailija on kuitenkin väärässä. Island of Lost Souls on nimittäin hämmästyttävän tehokas ja tiivistunnelmainen visio käsistä karkaavasta tieteellisestä intohimosta.

Laughtonin hillityn vimmainen tohtori Moreau on hylännyt moraalin tavoitellessaan uusia läpimurtoja. Omasta suuruudestaan vakuuttunut mies ei näe kokeidensa eettisiä ongelmia tai niiden tuottamaa kärsimystä, vaan puskee pakkomielteisesti eteenpäin. Silmissä siintää maine ja kunnia, asema tiedemaailman huipulla.

Kadotettujen sielujen saarta ei voi syyttää rohkeuden puutteesta. Filmin teema-arsenaalista löytyy vahvaa eroottista latausta sekä suorasukaista vihjailua vivisektion, sadismin, eläimiin sekaantumisen ja kannibalismin suuntaan. Aikoinaan kohua nostatti myös kohtaus, jossa Moreau julistaa olevansa Jumalan vertainen.

Visuaalisesti elokuva on täysosuma. Kuosissa ovat niin tunnelmallinen mustavalkokuvaus, taitavat eläinihmismaskit kuin viidakkosaaren mielikuvituksellinen luontokin.

Tästä on paha pistää paremmaksi. Tosin mieluusti olisin nähnyt, mihin Richard "Dust Devil " Stanley olisi yltänyt, jos hän olisi saanut viedä oman 1990-luvun Moreau-projektinsa loppuun saakka.

Klassikko isolla kongilla.

    Leffa •••••
    Kuva •••
    Lisät •••

Charles Laughtonin urasta tietokirjan laatinut Simon Callow valottaa miehen roolisuoritusta 12 minuuttisessa osiossa. Filmihistorioitsija Jonathan Rigby puolestaan kytkee vartin mittaisessa selostuksessa elokuvan aikakautensa muihin tuotoksiin sekä analysoi leffan sisältöä. Samaa aihepiiriä kertaa hieman pinnallisemmin Kim Newmanin essee 32-sivuisessa, hienosti kuvitetussa lehtisessä.

TONI JERRMANIN DVD-ARVIOT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös:

Ikarie XB 1
The 27th Day
Terror Beneath the Sea
Cyborg She
The Last Days on Mars
The Last Horror Film
Cheap Thrills