"Vaikka enemmistö ihmisistä uskoisi johonkin, se ei oikeuta asiaa. Aikoinaan enemmistö amerikkalaisista tuki myös orjuutta."
Supersankarielokuvien paras puoli on, että niiden siivellä saadaan suomeksi hahmon alkuperäisiä sarjakuvaseikkailuja. Kuten nyt Ed Brubakerin ja Steve Eptingin tuhti teos Kapteeni Amerikan kuolema (Egmont).
Kirja käynnistyy superhahmojen välisen sisällissodan jälkimainingeissa. Yli-ihmisten rekisteröintilakia vastustanut Kapteeni Amerikka on antautunut, ja häntä ollaan kuljettamassa New Yorkin oikeustaloon syytteenlukua varten. Media- ja yleisömylläkän keskellä kajahtaa tarkka-ampujan laukaus. Aina valpas tähtilippusankari heittäytyy luodin eteen pelastaakseen häntä saattavan poliisin hengen. Lähietäisyydeltä ammutut kudit varmistavat käsirautoihin kahlitun legendan kuoleman.
Alkaa murhemielen värittämä tarina, jossa Kapteenin entiset ja nykyiset kumppanit surevat menetystään, hinkuvat kostoa ja rypevät syyllisyydessä. Järkytys koskettaa koko kansakuntaa, joka samanaikaisesti kamppailee ankaran talouskriisin kourissa.
Salamurhan toteuttajia metsästää yksi jos toinenkin taho. Mutta harva aavistaa, miten pitkälle meneviä suunnitelmia Punakallon ja tohtori Faustuksen johtama pahuuden liittouma on laatinut.
"Ihmisten pelotteleminen niin, että he kääntyvät omaa parastaan vastaan, on lastenleikkiä."
Osuvia, ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä sävyjä sisältävä käsikirjoitus etenee mallikkaasti. Samalla se rakentaa hahmoille perusteltuja kriisejä, jotka motivoivat heidän toimiaan. Erityisen syvälliseen analyysiin joutuvat Kapteeni Amerikan vanha taistelupari Bucky sekä trikoosankarin rakastettu Sharon Carter. Hieman pilakuvamaisen käsittelyn sen sijaan saa Punakallon Synti-tytär, joka ruokkii kaaosta tulenarassa tilanteessa.
Brubakerin kiihkeätempoista tarinointia tukee hienosti Eptingin realistishakuinen kuvitus sekä Frank D'Armatan tummasävyinen, muotoja korostava väritys.
Valitettavasti kirjassa on yksi perustavanlaatuinen valuvika: se loppuu totaalisen kesken. Vain pari pitkään kehitellyistä juonikuvioista etenee edes jonkinlaiseen välitilinpäätökseen saakka. Kaikki muut jännitteet jätetään ilmaan roikkumaan.
Tällaisenaan albumi ei siis muodosta tyydyttävää kokonaisuutta. Ilman lupausta jatko-osista moinen ratkaisu tyrmistyttää.
"Ihmiset sortuvat omahyväisyyteen ja kääntävät katseensa muualle, kun meitä yhdistävät asiat murenevat tai myydään pois."
TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/11:sta.
Mukana mm. Green Lantern – Vihreä Lyhty, Amerikan vampyyri, Mustanaamio vastaan vampyyrit, Matkalla kadotukseen, Väkivaltainen tausta, Blast 1, Aarre, Nanna 2, Egomania: Naurutalon vangit, Lopunperä 2, Comanche: Lohduton erämaa.