4D Man
(USA-versio)
Yhdysvalloissa tehtailtiin 1950-luvulla mitä erilaisimpia katsauksia ihmisistä, jotka kutistuivat, kasvoivat, saivat supervoimia tai muuttuivat näkymättömiksi. Vähemmälle huomiolle jäi kyky kulkea kiinteiden esineiden läpi. Juuri tätä aukkoa paikkaa The Blobin ohjanneen Irvin S. Yeaworth Jr.:n vuonna 1959 valmistunut 4D Man -elokuva. Siinä neljäs ulottuvuus merkitsee aineetonta, kaikki materiat lävistävää olomuotoa.
 

Tohtori Tony Nelsonilla (James Congdon) on pakkomielle. Hän on vakuuttunut, että jos vain tarpeeksi tiukasti keskittyy ja asiaa ajattelee, niin puisen lyijykynän voi työntää paksun teräspalkin läpi. Muissa tutkijoissa miehen alkemialta kuulostavat teoriat herättävät epäuskoa ja pilkallista naurua. Ei auta, vaikka Tonylla on aivoenergiaa vahvistava härveli sekä selitys toisiinsa sulautuvista atomikentistä.
Saatuaan jälleen yhdet potkut Tony matkaa professoriveljensä Scottin (Robert Lansing) luo hakemaan tukea. Veli on tosin kovin kiireinen, sillä hän on juuri kehittelemässä Yhdysvaltain armeijalle cargoniitiksi nimettyä ainetta, jota mikään pommi tai säteily ei pysty murtamaan. Oman terveytensäkin uhalla työhön uppoutunut totinen torvensoittaja on kovin ihastunut Linda-kollegaansa (Miss Amerikka Lee Meriwether). Tonyn saapuminen sekoittaa kiehuvia vesiä, sillä Linda rakastuu päätäpahkaa leikkisään haaveilijaan. Tuhoisan kolmiodraamaan ainekset ovat kasassa.
Juonikuvion tarkempia yksityiskohtia paljastamatta lienee kohtuullista mainita, että lopulta Tonyn teoriat osoittautuvat toimiviksi. Kaikki ei silti suju aivan toivotulla tavalla, sillä lävistysefekti vanhentaa käyttäjäänsä rutkasti pakkaamalla useiden elinvuosien energian yhteen pieneen hetkeen. Pysyäkseen hengissä seinien läpi kävelijän täytyy imeä elinvoimaa muista ihmisistä - jotka kuolevat kosketuksen seurauksena vanhuuteen. Samalla riehunta rusikoi 4D-miehen mielenterveyttä. Pinna on kireällä. Mustasukkainen uskomus omasta jumalaisesta asemasta taas äärimmäisen korkealla.
Elokuva on klassinen tragedia voimasta, joka syö varomattoman käyttäjänsä. Hiljaisesta hissukasta kasvaa vauhkoontunut mielipuoli, jota yksikään ase ei pysäytä. Temaattisia vertailuja on helppo heittää niin Näkymättömän miehen kuin Jekyllin ja Hyden suuntaan. Parista kohtauksesta mieleen kohoaa Alan Mooren Vartijat-sarjakuvan tohtori Manhattan.
4D Manin efektit ja tieteelliset selitykset eivät päätä huimaa, mutta muuten pienimuotoinen filmi toimii muikeasti. Näyttelijöissä on luonnetta ja ihmissuhteissa ulottuvuuksia. Tarinasta löytyy toisiaan peilailevia elementtejä sekä alitajuisia psykologisia motiiveja. Myös kerronta säilyttää malttinsa. Kokonaisuuden kruunaa avoin lopetus, jonka voi tulkita usealla eri tavalla.
Leffa •••
Kuva ••
Lisät •
Ei mitään eikä sitäkään.
TONI JERRMANIN DVD-ARVOSTELUT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 3/11:sta.
Mukana Rymdinvasion i Lappland, The Power, Interplanetary, Manos: The Hands of Fate, Alien 2: On Earth, Alien from the Deep, Alien vs. Ninja ja Ninja Cheerleaders.