Kuvia ja hourekuvia - Suosikkisarjakuvantekijöiden mielenhäiriöitä

Hullu taiteilija on ollut romanttinen stereotyyppi kautta vuosisatojen: intohimonsa nielemä luova ihminen, jonka tunteen palo lopulta tuhoaa. Todellisuudessa mielen järkähtäminen ei tee kenestäkään etevämpää taiteilijaa, mutta luovalla alalla henkisen tasapainon nyrjähtäminen heijastuu usein taiteilijoiden teoksiin.
Varsinkin sarjakuvataiteilijat tuntuvat olevan erityisen alttiita menettämään järkensä. Yksinäinen työ, jossa keksitään satuja natsidinosauruksista tai trikoopukuisista avaruusjumalista, ei lähtökohtaisesti kannusta eheään sielunelämään. Tähtivaeltaja esitteleekin nyt kahjoimmat sarjakuvamaakarit.
Yksi lippu hulluuteen, kiitos!

Mielisairaus ei tietenkään ole leikin asia, kuten kuka tahansa sairastunutta omaista hoitanut voi kertoa. Mielisairaus on tragedia, joka puhkeaa yleensä stressaavissa elämäntilanteissa ja pahimmillaan tuhoaa ihmisen sekä hänen lähipiirinsä. Vaikka sairauden kanssa voi oppia elämään, romanttinen kuva luovasta hullusta on yleensä silkkaa fantasiaa.
Sarjakuvapiirtäjät ovat luontaisesti prekariaattia. Riippumatta maasta tai kulttuurista sarjakuvantekijät ovat kulttuurityöläisistä vähiten arvostettuja. Tämä näkyy niin pienessä palkassa, kohtuuttomissa työajoissa kuin suoranaisessa vainossakin. Tätä kirjoitettaessa syyrialainen pilapiirtäjä Ali Farzat makaa sairaalassa, koska Syyrian juntan öykkärit mursivat hänen kätensä. Farzatin synti? Piirtää valtaapitäviä ivaavia kuvia.
Satiirisesta Even a Monkey Can Draw Manga -teoksesta tuttu Kentaro Takekuma kehui aikanaan, kuinka leppoisaa on olla mangapiirtäjä: ”Saa mennä nukkumaan keskipäivällä ja herätä viideltä iltapäivällä”. Petteri Uusitalon Otakunvirka-blogi julkaisi keväällä japanilaisen rivipiirtäjä Hiroshi Shiibashin aikataulun. Herran työpäivät ovat tauotonta piirtämistä, jota muutaman tunnin unet rytmittävät. Shiibashin viikkoon mahtuu kokonaiset kolme tuntia vapaa-aikaa.
Onko ihmekään, jos moisessa ruljanssissa psyyke alkaa repeillä? Sarjakuvapiirtäjä ja yleistaiteilija Fletcher Hanks kamppaili epäsäännöllisten tulojen kanssa 1900-luvun alkupuoliskolla. Hanks oli pidäkkeetön innovaattori, jonka luomat supervelho Stardustin seikkailut hylkäsivät huolettomasti arkijärjen. Stardust kasvoi tarvittaessa ihmisen kokoiseksi tähdeksi, muutti vihollisensa apinoiksi ja heitti jättipäisen pahiksen ”elävän kuoleman avaruustaskuun”. On valitettava mahdollisuus, että Hanksin huuruiset visiot olivat joko orastavan mielenhäiriön airuita tai nurkkaan ajetun miehen hätäpäissään kyhäämiä fantasioita.
Fletcher Hanksin samannimisen pojan mukaan isä-Hanks oli epätasapainoinen mies, juoppo ja perhettään pahoinpitelevä hirviö. Alkoholisoitunut Hanks löytyi puiston penkiltä kuolleeksi paleltuneena vuonna 1976.
OTTO SINISALON HULPPEA ARTIKKELI KAHJOISTA SARJAKUVANTEKIJÖISTÄ JA HEIDÄN KUMMALLISISTA TEMPUISTAAN JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/11:sta.