Tokion nuorisokaupunginosa Harajukun katuja kävellessä alkaa väkisinkin ihmetyttää, kun vastaan kävelee peräkkäin hämähäkinverkoilla kuorrutettu nunna, vaaleanpunaiseen asuun pukeutunut sisäkkö ja kaksikymmentäsenttisten korkojensa päällä sipsuttava punk-prinsessa. Ovatko animesankarittaret viettämässä vapaapäivää todellisessa maailmassa? Ei, vaan kolmikon erikoinen ulkomuoto selittyy gosuroriksi ja loliitaksi kutsutuilla muoti-ilmiöllä.

Japanilaiset naiset ovat jo kauan tunteneet vetoa Pieni talo preerialla -typpisiin viattomuutta henkiviin röyhelömekkoihin. Shoujo-manga, eli tytöille suunnattu manga, on tarjonnut tuhansia eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen nostalgiamenneisyyteen sijoittuvia tarinoita, joissa leveähelmaisiin pitsimekkoihin pukeutuneet tytöt seikkailevat koristeellisissa linnoissa tai idyllisissä pastoraalimaisemissa. Edelleen suositut, jo seitsemänkymmentäluvulla julkaistut Rose of Versailles ja CandyCandy ovat oivia esimerkkejä pitsimekkoestetiikkaa tukevista mangoista. Rosessa seikkaillaan historiallisessa Ranskan hovissa, CandyCandy taas kertoo herttaisen orpotytön elämästä.

Huomattava osa Japanin naisista on siis imenyt kvasiviktoriaanisen söpöilyn itseensä jo nuorena. Loliita-tyyli on tämän kuvaston luonnollinen jatke, viehättävän eskapistinen muoti-ilmiö, jossa röyhelöiseen mekkoon pukeutuva tyttö saa tilaisuuden palata lapsuutensa onnellisiin mielikuvitusmaisemiin.

Gosurori (väännetty sanoista gothic lolita) tyyli sai puolestaan alkunsa 1980-luvulla suosituksi tulleesta teatraalisesta visual kei -musiikkigenrestä, joka yhdisteli glam-rockia, new wavea ja goottimusiikkia. Visual keihin kuuluu olennaisena osana dramaattinen visuaalinen ilme: muusikot esiintyvät esimerkiksi gootahtavissa pitsimekoissa, punk-kimonoissa tai verisissä uniformuissa.

RINNA MÄKISEN KUVITETTU GOSURORI/LOLIITA-KATSAUS JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/04:ssä.