Tähtivaeltaja on pitkään mielletty lehdeksi, joka nojautuu enemmän science fictionin kuin fantasian suuntaan. Tähän käsitykseen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että lehden ensimmäiset laajemmat kirjailija-artikkelit käsittelivät selkeitä scifi-nimiä kuten Stanislaw Lemiä, Philip K. Dickiä ja John Varleyta - kyberpunkista ja post-kyberpunkista nyt puhumattakaan. Sekä tietysti se, että Tähtivaeltajassa on aina suhtauduttu vieroksuvasti bulkkifantasiaan, joka on saanut jopa fantasia-sanan maistumaan pilaantuneelta.
Totuus kuitenkin on, että lehden sivuilla on jo 1980-luvulta lähtien esitelty myös kirjailijoita, jotka seilaavat suvereenisti sekä scifin että fantasian aavoilla ulapoilla. Tyyliin Michael Moorcock, Ursula Le Guin ja Gene Wolfe. Sekä tekijöitä, jotka muuten vain kirjoittavat omaa omituista fiktiotaan (á la Jonathan Carroll etc).
Viime vuosina Tähtivaeltajasta on kuitenkin tullut entistä selkeämmin uuden fantasian äänitorvi. Lehden sivuilla ja genrekirjallisuuden rajoilla ovat seikkailleet mm. sellaiset nimet kuin China Miéville, Jeff VanderMeer ja Michael Swanwick. Miehet, joiden kokonaistuotantoa on mahdoton kutsua enää vain science fictioniksi tai fantasiaksi - ja joiden käsitys molemmista on paljon perinteistä laajempi.
Samoilla linjoilla jatketaan tässäkin numerossa. Paraatipaikalle on sijoitettu amerikkalaiskirjailija Jonathan Lethemin esittely, haastattelu ja novelli. Hänen tuotantonsa ei edes rusikoimalla taivu minkäänlaisiin ennalta määriteltyihin lokeroihin. Lethem kirjoittaa yhtä hyvin niin scifiä, fantasiaa, maagista realismia, mainstreamia kuin kaikkia näitä tyylilajeja suvereenisti sekoittelevaa kirjallisuuttakin. Nauttikaa siitä!
Yllämainitusta huolimatta Tähtivaeltaja ei tietystikään ole muuttumassa pelkän uuskumman luotaajaksi. Genrekirjallisuudessa sattuu ja tapahtuu nyt monella rintamalla, myös selkeän science fictionin puolella. Scifin huikeita näkymiä ja yhteiskunnallisesti merkittäviä visioita emme siis tule koskaan hylkäämään, pelko pois.
Tästä numerosta esiin on vielä syytä nostaa ainakin vuoden ykköslehdessä laajasti haastatellun Neil Gaimanin palkittu Sulkemisaika-novelli, katsaus Alejandro Jodorowskyn & kumppaneiden elokuviin sekä Pekka Mannisen jatkosarjan, Ellen Helldorin huipennus. Isolla kauhalla ammennetaan lisäksi Jyväskylän Finnconista, johon liittyen mukana on tarkempi tutkailu Japanin gosurori-kulttuurista. Nousevan auringon maan estetiikkaa liippaa likeltä myös Tero Mäkelän manga-tyylinen sarjakuva.