Novellia on aina pidetty tieteiskirjallisuuden luonnollisimpana muotona. Siinä missä scifi on ideakirjallisuutta, sitä ovat yleensä myös novellit. Fantasiakirjallisuus taas on kuulemma tunteiden ja henkilöhahmojen kirjallisuutta, joten se vaatii hieman pidempää, jopa eeppistä käsittelyä.
Olen itsekin syyllistynyt nuoremmalla iällä moiseen jaotteluun, mutta mitä enemmän vuosia on siunaantunut, sitä enemmän olen löytänyt edellisistä lauseista vääriä todistuksia. En tiedä, onko syy fantasiakirjallisuuden aikuistumisessa, kustannustoimittajien salaliitossa vai hyvien kirjailijoiden esiinmarssissa, mutta tosiasia on, että nykyään julkaistaan todella hämmästyttävät määrät erittäin hyvää spekulatiivista lyhytfiktiota - ja iso osa siitä on fantastista luonteeltaan.
James P. Blaylock on jo useamman vuoden kuulunut niihin suosikkeihini, joiden jokainen uusi teos kuuluu ostoslistalle, mutta josta ei välttämättä tee mieli pitää suurta meteliä. Ei siksi, että hän olisi millään tavalla ns. häpeällinen herkku (guilty pleasure), vaan koska kyseessä on kirjailija, jonka teoksien lumovoimaa on vain yksinkertaisesti hankala selittää.
Blaylock edustaa Tim Powersin ja Sean Stewartin tavoin fantasiakirjallisuuden sitä haaraa, jossa tunnelman luonti ja reaalisten asioiden muuttuminen fantastisiksi ovat paljon tärkeämpiä kuin taikamiekat tai mitkään ennustukset. Blaylock kuvaa ympäröivää maailmaamme, löytäen sieltä ne maagiset pienet tapaukset ja ihmiset, joita me kaikki tiedämme siellä olevan, vaikka emme ehkä koskaan uskokaan niihin törmäävämme.
13 Phantasms and Other Stories -kokoelma kuvaa hienosti hänen uraansa. Alkaen hyvinkin raybradburymaisesti novellilla Red Planet, joka on yli neljännesvuosisataa vanha kertomus bussimatkasta, joka ei ole aivan tavanomainen, ja matkaten (ehkäpä juuri kyseisellä bussilla?) läpi Blaylockin uran alkuaikojen selkeämpien fantasiamaailmoiden aina lähes nykyhetkeen. Hänen hyvinkin vähän fantastisia elementtejä sisältäviin kertomuksiinsa, kuten The Old Curiosity Shop, jossa spekulatiivisuuden löytäminen on lähinnä lukijan tehtävä.
Blaylockin kerronta on varmaa. Varhaisten kertomusten hassutteleva ja tavallaan lapsenomainen ääni on vuosien karttuessa muuttunut hyvin selkeäksi. Hänen henkilöhahmonsa ovat kokonaisia, todellisia. Jossain näköpiirin rajoilla liikkuvat varjot, hieman epäuskottavat ja jopa pelottavat olennot, joiden olemus ei kuulu meidän maailmaamme, mutta jotka Blaylockin tarinoissa ovat kuin kotonaan. Oli sitten kyse antiikkitavaraliikkeestä, jossa myydään oikeaa elävää kuollutta, tai paperista rakennetusta lohikäärmeestä, jonka jättiläisravut syövät vaellusmatkallaan, Blaylockin lievästi surrealistinen kerronta kiehtoo mieltä yhä uudelleen ja uudelleen.
13 Phantasms on häikäisevän mielenkiintoinen tarinakokoelma, joka ei tule koskaan myymään miljoonia kappaleita tai tekemään kirjoittajastaan menestyskirjailijaa. Mutta se kiehtoo vuorenvarmasti jokaista älykästä ja omaperäisyyttä arvostavaa fantasian harrastajaa.
JUKKA HALMEEN KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 3/04:ssä. Mukana mm. Jeff VanderMeer, Michael Chabon sekä Australian Dreaming Down Under.