• Alkuvat

    Body: 

    Tähtivaeltaja on pitkään mielletty lehdeksi, joka nojautuu enemmän science fictionin kuin fantasian suuntaan. Tähän käsitykseen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että lehden ensimmäiset laajemmat kirjailija-artikkelit käsittelivät selkeitä scifi-nimiä kuten Stanislaw Lemiä, Philip K. Dickiä ja John Varleyta - kyberpunkista ja post-kyberpunkista nyt puhumattakaan. Sekä tietysti se, että Tähtivaeltajassa on aina suhtauduttu vieroksuvasti bulkkifantasiaan, joka on saanut jopa fantasia-sanan maistumaan pilaantuneelta.

  • Uutiskuvat

    Body: 

    Tulleet sarjakuvat

    DC. Vertigolta on nyt käynnistynyt kaksikin uutta jatkuvajuonista lehteä. Näistä se mielenkiintoisempi on Books of Magickin omaperäinen uudelleenlämmittely, jota myös Neil Gaiman on ollut ideoimassa. Life During Wartime -alaotsikolla kulkevan lehden lopullisesta toteutuksesta vastaavat kuitenkin Si Spencer ja Dean Ormston.

  • Jonathan Lethem - Rajoilla

    Body: 

    Jonathan Lethem on kirjailija, joka kulkee jatkuvasti rajoilla. Hän on kirjoittanut tähän mennessä kahdeksan romaania, jotka vaikuttavat ensi näkemältä täysin erilaisilta. Vai mitä sanot chandlermaisesta scifi-dekkarista, Dick-pastissista, scifi-westernistä ja rakkaustarinasta... Eroavaisuuksistaan huolimatta kirjoilla on kaksi yhteistä piirrettä. Ne kaikki karttavat luokittelua. Ja ovat kummallisia.

    Lethem ei omasta mielestään kirjoita scifiä tai fantasiaa, vaikka suurimmassa osassa hänen tarinoistaan niiden ominaisuuksia ja kerrontatapoja onkin. Ai mitäkö mies sitten muka kirjoittaa? Vastaus on yksinkertainen - pelkkää fiktiota.

  • Jonathan Lethem ”Genret ovat kangastusten tapaisia hallusinaatioita”

    Body: 

    AK: Genrettömän kirjan kirjoittaminen on monien mielestä kaupallinen riski. Kaikesta huolimatta otit tämän riskin jo ensimmäisessä romaanissasi Musiikkiuutisia ja olet jatkanut samalla linjalla näihin päiviin asti. Ajattelitko tuota riskiä kirjoittaessasi esikoisteostasi?

    JL: En koskaan. Onnellisissa harhakuvissani maailma odotti vain ja ainoastaan minun romaaniani. Ajattelepa - oikein tehtynä, mikä voisi olla houkuttelevampi kuin Kaliforniaan sijoitettu kovaksikeitetyn dekkaritarinan ja dystopian yhdistelmä? Se oli ajatukseni kirjoittaessani Musiikkiuutisia.

  • Antikuvat

    Body: 

    Eoin Colfer

    Supernaturalisti

    (Supernaturalist)

    (Suom. Jaakko Kankaanpää. WSOY)

    Nuorten toiminnallista pulp-kirjallisuutta suoltavan Eoin Colferin Artemis Fowl -kirjoille soviteltiin joku vuosi sitten jopa Harry Potterin manttelinperijän viittaa. Tämä markkinamiesten typerryttävä kuningasajatus sortui kuitenkin omaan mahdottomuuteensa. Tuoreen Colfer-sarjan avauksessa testataan uutta mainoskikkaa - Supernaturalistia verrataan täysin perusteettomasti Matrix-elokuviin! Tai no, siinä missä Fowlit ovat scifi-elementeillä do upattua fantasiaa, on Supernaturalisti kuitenkin fantasia-aineksilla tehostettua science fictionia...

  • Kutzpah

    Body: 

    Novellia on aina pidetty tieteiskirjallisuuden luonnollisimpana muotona. Siinä missä scifi on ideakirjallisuutta, sitä ovat yleensä myös novellit. Fantasiakirjallisuus taas on kuulemma tunteiden ja henkilöhahmojen kirjallisuutta, joten se vaatii hieman pidempää, jopa eeppistä käsittelyä.

  • Kalkkunalla on asiaa

    Body: 

    ”Mustalla yötaivaalla näkyy voimakas valo. Suurella nopeudella meteori lähestyy maata ja murskaantuu erämaahan. Pieni poika löytää meteorin ja jäännösten seasta hän löytää suuren munan jonka ottaa mukaansa kotiin. Muna rikkoutuu - munasta tulee ulos merkillinen olento. Poika ruokkii tuntematonta olentoa ja lämmin ystävyys kasvaa heidän välilleen. Merkillisine tapoineen tulee oudosta otuksesta mukava leikkitoveri.

    Tapahtuu pari mystistä onnettomuutta josta syytetään outoa oliota.

    Onko uusi ystävyys tarpeeksi vahva kestämään...?”

  • Finncon 04

    Body: 

    Monta päivää kännissä

    Helsingin aurinko kiehnää krapulaisia hermojani, kun seison Ninnin asunnon edessä odottelemassa kyytiä Jyväskylään. Pohdin, miksi säännönmukaisesti on krapula, kun olen lähdössä Finnconiin. Ehkä se johtuu siitä, että on aina perjantai - edellisiltana pikkumafioimme useita kahden euron tuoppeja Roskapankissa, tuossa Helsingin puhdashenkisimmässä ysäribaarissa.

  • Pitsiä, nunnia ja verenhimoisia nalleja

    Body: 

    Tokion nuorisokaupunginosa Harajukun katuja kävellessä alkaa väkisinkin ihmetyttää, kun vastaan kävelee peräkkäin hämähäkinverkoilla kuorrutettu nunna, vaaleanpunaiseen asuun pukeutunut sisäkkö ja kaksikymmentäsenttisten korkojensa päällä sipsuttava punk-prinsessa. Ovatko animesankarittaret viettämässä vapaapäivää todellisessa maailmassa? Ei, vaan kolmikon erikoinen ulkomuoto selittyy gosuroriksi ja loliitaksi kutsutuilla muoti-ilmiöllä.

  • Elokuvat

    Body: 

    Resident Evil: Apocalypse

    Heti kärkeen on pakko myöntää, että Resident Evil -leffasarjan kakkosjakso on paljon ykkösosaa heikompi. Se on jopa huono. Ja älyvapaa. Sekä pettymys. Mutta jokin siinä silti jaksaa viehättää. On lähes mahdoton olla pitämättä elokuvasta, jossa tiukka-asuiset mimmit heiluttavat isoja aseita ja listivät monstereita oikein olan takaa.