Dampyr-sarjan (Arktinen Banaani) viidennessä pokkarissa verenimijöitä metsästävä puolivampyyri Harlan Draka päätyy Prahan ajattomille kaduille. Sarjakuva ottaa kaiken irti kaupungin yllä leijuvista mystisistä väristyksistä. Henkiin heräävät niin legendat, historia kuin kirjalliset visiotkin. "Muinaisen sillan alla lepää nukkuva saari..."

Salaperäisen viestin houkuttelemana Harlan matkaa sumuiselle saarelle etsimään Kadonneiden askelten teatteria. Muotoaan muuttavien katujen ja oluttupien keskellä hän kohtaa useampiakin ylimaallisilta vaikuttavia hahmoja, joilla kaikilla on oma suunnitelmansa sankarimme varalta. Ja koska ollaan Prahassa, mukana on myös marionetteja, savimies Golem sekä Tohtori Caligarin kabinetin surrealistisen arkkitehtuurin mieleen tuova vanha juutalaisghetto.

Kokonaisuus on punottu viettelevästi yhteen ja siihen on onnistuttu liittämään myös uusia paljastuksia Harlanin omista sukujuurista. Elämää suuremman jännityksen ja ihmeiden aika ei ole ohi. Vaikuttava saavutus!

Aivan yhtä kovaa ei säväytä Banskun seuraava avaus italialaisten seikkailulukemistojen saralta. Chiaverottin käsikirjoittama Brendon tuo liiankin elävästi mieleen 1980-luvulla saapasmaassa tuotetut lukuisat halpiselokuvat, jotka sijoittuvat ydinsodan jälkeisiin rauniomaailmoihin. Tällä kertaa tuhon on tosin aiheuttanut Maapallolle syöksynyt meteoriitti.

Toistasataa vuotta romahduksen jälkeen ihmiskunta elää taantuneessa maailmassa, menneisyyden jäänteiden keskellä. Kiusana ovat hirviömäiset ihmis- ja eläinmutantit, kuolemaa palvovat kultit sekä muut asiaan kuuluvat vitsaukset.

Sarjakuvan nimihenkilö, Brendon D'Arkness, on jalo palkkaritari, joka on aina valmis pelastamaan vähäväkisiä sekä rakastumaan avun tarpeessa oleviin puolialastomiin naisiin. Ensimmäisessä pokkarissa tragediaksi kääntyvän romanssin vastaparina on muistinsa menettänyt naamarikasvoinen tyttö ja toisessa kiristyksen kohteeksi joutunut amatsoniyksinhuoltaja. Näin se sujuu, kunhan muistaa käyttää yhtä paljon kajalia kuin Brendon!

Kuolemien jaksottamissa tarinoissa riittää juonitteluja ja käänteitä, muttei mitään erityisen mieleenpainuvaa - jollei mukaan lasketa Klaus Kinskin näköistä miestä, joka soittaa flyygeliä autioituneen Bristolin kaduilla. Ylitsetursuavaa patetiaa vähentämällä kasassa olisi silti ihan kivaa pulp-henkistä viihdettä.

Kahden jo ilmestyneen kirjasen taiteesta vastaavat viitseliäästi kynäilevä Rotundo sekä köyhän miehen Manaraksi pyrkivä Franzella.

TONI JERRMANIN SARJAKUVA-ARVIOT JATKUVAT TÄHTIVAELTAJA 2/07:ssä. Mukana mm. Lordi 2, Väritetyt unet, Asterix, 300, DC-Sankarit, Teräsbritti, Teräslilja, Valoa, Oh! My Goddess, Teiniagentti Luna, The Dreaming ja Dramacon.