Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Irakin, Afganistanin ja Sudanin sodat masentavat ja terrorismin vastainen taistelu kiristää ilmapiiriä. Hallitsematon globalisaatio, kapitalismille kumartelu sekä poliitikkojen kyvyttömyys syövät yhteiskuntien uskottavuutta. Ilmastokin sekoaa vääjäämättömästi ihmisen piittaamattomuuden ansiosta.
Ei siis ihme, että nyky-scifi tuntuu olevan ennen kokemattoman synkkää ja pahaenteistä. Enkä tarkoita synkkyydellä edes mitään romanttista goottilaisuutta vaan puhdasta tulevaisuusangstia.
Brittiläisen J. G. Ballardin romaanit eivät koskaan ole olleet sieltä positiivisemmasta päästä. Hänen kataklysminen tuotantonsa on maalaillut lähinnä masentavia kuvia ihmiskunnan kohtalosta ja ihmismielen pimeistä syvyyksistä. Ballardin uusin teos, Kingdom Come (2006), on kuitenkin tummanpuhuvuudessaan aivan omaa luokkaansa.
Kirjan nimi viittaa uskontunnustuksen Taivasten valtakuntaan, joka on tuleva maan päälle. Mutta käytännössä se kuvailee pikemminkin Yhdistyneiden Kuningaskuntien nykyistä helvettiä muistuttavaa henkistä tilaa.
Romaanin päähenkilö on elämästään vieraantunut keskiluokkainen mainostoimittaja, Richard Pearson, joka lähtee Lontoon lähistöllä sijaitsevaan pikkukaupunkiin järjestämään isänsä hautajaisia. Saavuttuaan perille hän joutuu keskelle outoa todellisuutta. Valtava ostos- ja viihdekeskus, Metro-Centre, imee pikkukaupungin elinvoimaa kuin viemärikaivo.
Pearsonin isä on kuollut paikassa tapahtuneessa ammuskeluvälikohtauksessa, jonka selvittämiseen poika sotkeutuu. Asioiden edetessä Pearson tajuaa, ettei tuntenut sotilaslentäjäisäänsä kovinkaan hyvin. Hän suorastaan järkyttyy, kun selviää, että tämä on kuulunut ostoskeskuksen sponsoroimiin urheiluhuligaaneihin.
Pyhän Yrjön risti paidoissa ja lipuissa on uuden ajan natsisymboli, jonka ympärille fanaatikot ovat järjestäytyneet. He näkevät uhkia kaikkialla ja ovat valmiita puolustamaan elämäntapaansa, joka perustuu viihdekulttuurin ja kaupallisuuden libertanistiseen ihanteeseen. Tämän elämäntavan symboliksi nousee Metro-Centre, jota paikallinen ostoskanava ylistää bonuskorttien ja alennusriehojen onnelana.
Pearson heittäytyy isänsä jalanjäljissä mukaan uuden maailmanjärjestyksen luomiseen. Hänestä tulee ostoskanavan käsikirjoittaja, jonka tavoitteena on muotoilla kuluttamisen vapaus poliittiseksi agendaksi. Vaikeudet Metro-Centressä viitoittavat tietä kohti perinteisen yhteiskunnan ja uuden aikakauden välistä konfliktia. Pian joukkopsykoosiin suggeroidut ihmiset linnoittautuvat ostopalatsiin kuin kapinoivat vangit ja puolustavat hengellään vapauttaan elää vankilan muurien sisäpuolella.
Ballard on formaattikirjailija. Hänen teoksensa ovat lähes aina noudattaneet samaa kaavaa - henkilöhahmot, tunnelma ja miljööt ovat pieniä variaatioita lukuunottamatta yhteneväiset. Ballardin voima piilee juuri näiden nyanssien tehokkaassa hyödyntämisessä. Kingdom Comessa pieni poikkeama kääntää koko asetelman päälaelleen ja paljastaa nyky-yhteiskunnan kyvyttömyyden kohdata ja korjata tilanteen, johon se on ajautunut.
Kingdom Come ei perinteisessä mielessä ole scifiä lainkaan, vaan pelottavan todentuntuinen kuvaus siitä, minkälaisessa maailmassa me saatamme elää ensi vuonna. Tai ehkä jo nyt, tajuamatta sitä itsekään.
KIMMO LEHTOSEN KUTZPAH JATKUU TÄHTIVAELTAJA 2/07:ssä. Mukana myös Ken MacLeod, Charles Stross ja Alastair Reynolds.