Logan

James Mangoldin edellinen ahmaseikkailu, The Wolverine (3/13), ei ollut aivan huono. Logan on silti ihan toista maata. Nyt värikkäät trikoot on heitetty lopullisesti romukoppaan ja tilalle on tuotu realistisen harmaa tarina kaiken päättymisestä.

Vuonna 2029 mutanttisankareita ei enää ole. Ikävuosien ja adamantium-luurankonsa myrkyttämä Logan/Wolverine (Hugh Jackman) repii elantonsa limusiinikuskina Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla. Samalla hän huolehtii professori Charles Xavieristä (Patrick Stewart), jonka ote sekä todellisuuteen että omiin voimiinsa alkaa olla vaarallisella tavalla kadoksissa. Maailmaan väsynyt Logan kaipaa vain lopullista vapautusta taakasta, jota myös elämäksi kutsutaan.

Niinpä Logania ei voisi vähempää kiinnostaa, kun meksikolaisnainen anelee häneltä apua. Nainen ja tämän mukana kulkeva 12-vuotias Laura-tyttö (Dafne Keen) pakenevat ahneen suuryrityksen turvallisuusjoukkoja ja haluaisivat, että Logan kuljettaisi heidät Pohjois-Dakotassa sijaitsevaan suojasatamaan. Tilanteen kärjistyessä aseelliseksi selkkaukseksi vastentahtoisen miehen on lähettävä matkalle, jolta tuskin on paluuta.

Logan-elokuva on parhaimmillaan silloin, kun se kulkee nihilististen rikosdraamojen viitoittamilla poluilla. Kun tuskansa viinaan hukuttava ex-sankari löytää itsestään vielä kerran voimia potkia tutkainta vastaan. Kun viimeisiä viedään ja ystävät kuolevat ympäriltä.

Mangold ei säästele väkivallassa tai tunteisiin vetoavassa traagisuudessa. Loganin kynnet iskeytyvät kallojen läpi ja aseet niittävät viattomia sivustakatsojia. Armottoman kuolemankarusellin vastapainoksi asettuvat hiljaisemmat, arkiset hetket, jolloin Charles painottaa perheen merkitystä ja Logan tekee empiväistä tuttavuutta Lauran kanssa.

Laura edustaa filmissä mutanttien vihoviimeistä toivonkipinää. Tyttö piilottaa traumaattisen lapsuutensa synnyttämät syvät arvet tiukan ilmeen ja puhumattomuuden muurin taa. Tarvittaessa hän kuitenkin räjähtää toimintaan, joka saa Loganin näyttämään juuri sille kehäraakille, joka mies onkin.

Tapahtumien taustat avautuvat vähitellen pakomatkan aikana. Ratkaisu on onnistunut, sillä se pitää muuten yksioikoisen juonikuvion jännitettä yllä.

Logan pyyhkii tavallisilla supersankarielokuvilla lattiaa. Mangoldin filmi tuo pikemminkin mieleen vaikkapa David Cronenbergin A History of Violencen (3/05) tai Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän Maggien (3/15). Monia vaikuttavia kohtauksia sisältävää elokuvaa sävyttää kaiken yllä leijuva surumielisyys ja hauras inhimillisyys.

Logan ei silti ole ongelmaton. Filmi on selkeästi ylipitkä, ja sen kerrontaa rasittaa itseään toistava kaavamaisuus. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän mukaan tulee myös loogisia sudenkuoppia. Lisäksi elokuvan pahikset ovat unohdettavan platkuja. Ja kun supervoimat astuvat aidosti peliin, lässähtää tunnelma tusinasuolle.

Pienellä hiomisella Loganissa olisi ollut ainesta timantiksi. Nyt annetaan aivan turhaan tilaa tarinan heikkouksille sekä epäaidoille auringonpilkahduksille.

Toni Jerrman

ELOKUVA-ARVOSTELUT JATKUVAT PAINETUSSA LEHDESSÄ.

Mukana myös elokuvat:

Rogue One: A Star Wars Story
The Lego Batman Movie
Passengers
Kong: Skull Island
The Great Wall
Assassin's Creed
A Cure for Wellness
Rings